Pikku-Manu ei ole enää niin pieni. Ikää on jo 16 viikkoa ja taitaa kasvaa kohta tuon isoveikan ohi. Tuntuu että tuolla mahan alla ei ole kuin pitkät jalat, jotka lenkottavat sinne tänne. Eilen käytiin eläinlääkärillä ottamassa toiset rokotukset. Pave lähti saatille: Manu istui takapenkillä ja Pave tavaratilassa verkon takaa vahtien pikkuveikkaa. Nätisti osasi Manu käyttäytyä sekä autossa että vastaanotolla. Ei pelännyt muita eläimiä, vaikka odotushuone oli täyteen koiria ja kissoja. Uskalsi haistella muutaman kaverin kanssa ihan lähekkäin. Korvat olivat ok, vaikka on välillä aristellut kun olen niitä putsaillut. Jalat ovat normaalit, eivät ole ainakaan vielä kääntyneet mihinkään väärään asentoon. HYVÄ! Pikkuiset pallukatkin olivat molemmat laskeutuneet tuonne jalkojen väliin, eli pojasta on kehkeytymässä pikkuhiljaa mies...

Tänään sai ostamani syklaamikukat kyytiä. No, tyhmyydestä sakotetaan; jätin nimittäin kukkakassin kuistin penkille, aattelin että siellä ovat Manulta tallessa (etenkin kuin nukkui sikeästi kuistin lattialla eikä huomannut edes tuloani). Mutta mitä vielä, unohdin oikeastaan koko kukat ja kun tuo äitee meni hetken päästä ulos alkoi hirveä manaus ja huuto. Poika oli repinyt kukat pitkin kuistia ja nurmikkoa. Yksi oli jäänyt kassiin ja se säästyi. Kaksi muuta oli suurinpiirtein nypitty kukattomiksi ja juuripaakku  pienentynyt puolella. Ja tietysti multaa ja lehtiä oli kuistin matto ylt'ympäriinsä. Kiva poika! Eipä ole ainakaan elämä mitenkään tylsää ja yllätyksetöntä, siitä pitää tuo poitsu kyllä huolen (ja siivottavaa riittää).

Lenkkeilyä ollaan Manun kanssa harrastettu oikeastaan lyhyillä kävelyretkillä metsässä. Onneksi tuossa lähellä on kivoja polkuja mitä pitkin on hyvä käpötellä ja tutkia luontoa. Manusta on ihanaa kun sieltä löytyy aina joku mukava kuralätäkkö missä läpsytellä käpäliä, ja ottaa pieniä mutakylpyjä. Huomenna uhkasin viedä pojan saunaan pesulle. Eiköhän olisi aika pestä Manu päästä varpaisiin, on nimittäin niin kovasti pyörinyt tuolla ulkona että turkkikin on muuttunut jo väriltään vihreäksi. Löytyypi sen kätköistä joka päivä kaiken maailman siemeniä; kohta kasvaa saviheinää koko poika.

Nyt kun ollaan saatu nuo puintityöt tehtyä, voisi alkaa oikein tosissaan tekemään pikkasen pidempiä ja rankempia lenkkejä tuon Paven kanssa. Molempien yleiskunto taitaa olla tässä kesän aikana menny suurinpiirtein nollaan. Pavellekin on alkanut tuo ruoka maittamaan enemmän kun on nyt tuo kilpaileva suu tuossa vieressä aina kyttäämässä, joten on parasta pitää huoli siitä ettei ala isoveikka lihomaan. Ja kun tuo Manu tuosta vielä vähän kasvaa tulee siitä hyvä kirittäjä Pavelle, muita lenkkikavereita ei taida enää täältä kylältä löytyä. On nuo vähäisetkin koirakaverit kadonneet kuin tuhka tuuleen. Kyllähän tuo kaksikko jo aika kovaa kyytiä menevät tuolla metikössä, välillä saa oikein tosissaan jarrutella niiden menoa ettei mitään haavereita sattuisi.

Laitanpas muutaman kuvan joita olen jossain välissä ottanut noista koiruuksista. Kameran käyttöohjeet ovat vielä koskematta joten mitään "taidekuvia" sillä ei ole vielä otettu. Saa nähdä oppiiko tuota koskaan oikein kunnolla käyttämään vai napsiiko sitä vain automaattiasetuksella lopun ikää kuvia...

Saanko mennä tosta läpi? Please, saanhan....

Pave, tule äkkiä. Emo anto luvan et saadaan mennä kuralätäkköön..Jippii!!

Ai kun tekee hyvää käpälille, ne tulee ihanan pehmeiksi...

Välillä täytyy huilata, tää suokävely on aika rankkaa...

Hei eikös tää pikkuveikka olis pesua vajaa?

Välillä Paven täytyy laskea kymmeneen että taas jaksaa tuon Manun kanssa. Yksi, kaksi, kolme...

Manun lempiharrastus on siivous tai ainakin siivousvälineiden kantelu ja tuhoaminen; joka harjassa on Manun hampaan jäljet ja useammasta on harjakset harventuneet....

HAUSKAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE JA AURINKOISIA SYYSPÄIVIÄ!