Ja taas on lauantai eikä tullut tuota kauan odotettua lottovoittoakaan. Pahus, ja niinkuin olin ihan satavarma että tänään se miljoonapotti löytää tänne meikäläisen kamariin...Nyyh....

Ja miten ihmeessä tuo viikko menee niin nopeasti...mitään ei olla saatu aikaiseksi, ainakaan sellaista mitä tuossa keittiön pöydällä lojuvalla "työlistalla" lukee. Jestas tätä saamattomuutta, mikähän tähän voisi auttaa? Pakko varmaan ottaa itseä niskasta kiinni ja potkia vielä persauksille että saa nuo syystyöt tehtyä. Vai toivoisiko sitä aikaista talvea ja paljon lunta, jotta ei ainakaan tuota pihaa tarvisi alkaa haravoimaan. Hmmm....

Koirat ovat olleet ainakin pirteitä tällä viikolla. Joka päivä on tuo Manukin ollut mettälenkillä mukana ja yhtenä päivänä käytiin jo pikkasen tuolla maantiellä ihmettelemässä autojen vilskettä, vaikka tuntui että nuo autossa kääntyilevät päät ihmettelivät enemmän meitä. Vaikka ihmekös tuo, ei tätä meidän laumaa kukaan nauramatta voi katella kun ohi menee... Kivasti tuo Manu menee tuon Paven rinnalla mutta yksin on hieman arempi kävelemään hihnassa. Isoveikka antaa näköjään jonkinlaista rohkeutta kun tallustelee siinä vierellä.

Pojat nyhjäävät keskenään tuolla ulkona lähes kokoajan. Pavella menee tuo leikkiminen joskus pikkasen "yli" jolloin on pakko mennä erotuomariksi. Huomaa että välillä Manuakin alkaa jo hiukan hirvittämään Paven mahoton rohmuaminen, joten silloin on parasta antaa koirien jäähdytellä tunteitaan ennenkuin jatkavat taas leikkiä. Kepeistä otetaan kilpaa. Vaikka kuinka annan molemmille kepit niin aina on se toisen kepukka maukkaampaa. Tänäänkin lenkillä oli pieni koivuhalonpala niin ihqu että tuntui molempien koirien hampaat liimautuneen siihen kiinni...

Pahan tekeminen Manulla jatkuu. Tämän viikon "ilkein" teko oli kun teki ostamistani koristekaaleista kaalisalaattia.  Poika on kova kiipeilemään ja hyppimään, tuntuu että niin ylös ei saa tavaroita nostettua ettei se niitä huomaisi. Palautettavat limsapullot löytyivät muovipussista ja ne saivat Manun käsittelyssä aivan uuden muodon. Vaarin lippahatut täytyy koemaistaa. Ja alkaa tuntumaan että kenenkään meidän saapaat eivät tänä syksynä pidä oikein hyvin vettä....Ruokaillessa nappulakuppi pitää joka kerta kaataa maahan, mutta senhän nyt jokainen ymmärtää: paremmaltahan ne maistuu kun syö likaiselta lattialta kuin puhtaasta ruokakupista...Vesikuppi kaadetaan vähintää parikertaa päivässä, ulkona ja sisällä.  Veljentytön uusi barbi sai jalkoihinsa pikkasen "hain puremia" ja yksi pienempi nukke laitettiin ns. halki, poikki ja pinoon...Ja voi sitä tytön itkua...Lukekaapas tuo Manun horoskooppi tuosta sivulaatikosta; siis tuo poika on aivan juuri niin "Kaksonen" kuin voi vaan olla...Autoilusta on tuo pikku vintiö alkanut tykkäämään. Hyppää takapenkille innoissaan, pikkasen täytyy vaan takapuolesta nostaa että pääsee kyytiin. Taitaa tulla samanlainen autohullu niinkuin tuosta Pavesta. Pavehan pitää tuota minun autoa aina vaan koirankoppinaan, tänäänkin herra otti siellä pitkät päiväunet...

Tänään kävin kurkkimassa tuolla Paven kasvattajan kotisivuilla mitä heille kuuluu ja voi ihmettä. Heille oli saapunut uusi koiranpentu leolaumaansa. Ihana pieni karvapallero, Pamela. Käykääpäs kattomassa miten suloinen pikku neiti on...

Leotytteli Ronjan blogissa on taas menossa kuvakilpailu, jonka aiheena on vauhti. Nyt jokainen ottamaan koiristaan vauhdikkaita kuvia tai kaivelemaan vanhoja arkistoja jospa sieltä löytyisi sopiva otos. Tarkemmat osallistumisohjeet löydät täältä: Ronjan blogi.

Tämmöisiä vauhtikuvia me saatiin tänään otettua aamulenkillä:

"Sidostesukka" kestää...

"Dumbo"...

Katso kenguru loikkaa...

Ufoja????!!!!