Pave ei enää sano auts! kun se nousee ylös...en tiedä onko ihme parantuminen tapahtunut vaiko onko kipulääkkeet vaan turruttanut sen ettei tunne mitään...eläinlääkäri sanoi kun on noin hyvässä kunnossa niin katsotaan tää viikko jospa oireet pysyisivät pois, kipulääkekuuri syödään loppuun kuitenkin...tultiin molemmat siihen johtopäätökseen että tuo Manun hyppiminen Paven selkään ei varmaan tee oikein hyvää vaan nikamat voi mennä pikkasen vinksin vonksin...toivotaan että päästiin kuin "koira veräjästä" eikä lisätutkimuksia tarvi tehdä...hierottu ollaan kovasti joka Pavesta on oikein mukavaa, niin mukavaa että muuta ei sen mielestä kenenkään tarvisi koskaan tehdäkään....sen hoitaminenhan on nyt kaikkein tärkeintä....Paven arjessa ei ainakaan huomaa nyt mitään vikaa siinä...juoksu maittaa ja lenkillä on mennyt ihan normaalisti. Pitää vaan katsoa että tuo Manu lopettaa nuo päälle hyppimiset eikä enää runno isoa veikkaa, tai muuten alkaa olla lähtölaskenta Manun pikku palleilla...

Ja kun yhdestä vaivasta alkaa paranemaan täytyy tietysti jotain muuta tulla tilalle...Pavella on jotain ihme ihottumaa ja rupia rinnassa paksun karvan alla...varmaan johtuu liiasta uimisesta tai Paven kohdalla siis vedessä kahlaamisesta. Turkki on sillä nyt niin paksu että sen alla muhii vaikka mitä epämääräistä ja tietysti nuo sen inhoamat ötökät ovat jyrsineet sitä kesän aikana...eli nyt ollaan sitten hoidettu sen iho-ongelmia...karvoja leikelty pikkasen ja rupia putsattu...ilmankos tuo Manu on haistellut sen kaulan alta että joku siellä löyhkää...ensi vuonna olen kyllä niin fiksu että heti toukokuussa lähtee molemmilta pojilta karvat ihan lyhyiksi...

Työrintamalla on alkanut taas joka syksyinen viljan puinti...sanon syksyinen vaikka vielä on täysi kesä menossa...viljat ovat vaan kypsyneet väkisin helteen ja sateettoman kesän vuoksi keskenkaiken...viljan laatu on sellaista että se ei taida kelvata mihinkään markkinoille....täytyy alkaa varmaan sikafarmariksi...tuhat sikaa voisi olla sopiva määrä....taas jälleenkerran tappiollinen vuosi viljanviljelyssä...koskahan tässä oppisi että ei tää homma kannata...eikä sitä rikasta (rakkaasta ei niin väliä) prinssiäkään näy tulevan pelastamaan minua tästä kurjuudesta...täytyy varmaan noita mun "kriiteereitä" alkaa laskea...ei sen nyt niin rikas tarvi olla....

Eli aika menee mukavasti noissa maajussin hommissa...joka vuotisen mustikan keruunkin saa tänä kesänä unohtaa..on nimittäin aika tyhjiä nuo varvut tuolla metsässä...sunnuntaina oltiin Merikukan ja koirien kanssa aamulenkillä ja samalla kerättiin pari litraa marjoja..siinäkin oli etsimistä..etenkin kun lämpötila alkoi lähestyä taas 25 astetta...liian kuuma ainakin silloin kun on harvassa noita marjoja. No pakastin on viimevuotisia mustikoita täyteen..eipä niitä tule paljon käytettyä vaikka niitä sinne haalin ämpäri tolkulla...sen verran saatiin siis ämpärin pohjalle että pellinen torttua sain leivottua. Koirat on niin "uskollisia" meille ihmisille ettei ne ymmärrä häipyä siitä mustikkapuskista yhtään kauemmas seikkailemaan...arkajalat pyörivät jaloissa ja tallaavat  vähäisetkin marjat alleen...nämä koirat ovat siitä kummallisia ettei niille kelpaa mitkään marjat...edellinen koira söi mustikoita innoissaan.

Lepohetki ja Manu ei anna taaskaan hengenrauhaa Pavelle...."Lähetään jo!"