Näin Joulun aikana ei olla kummempaa tehty Paven kanssa kuin käyty pari kertaa päivässä lenkillä. Jouluaattona oltiin veljen perheen luona katsomassa joulupukkia. Pave tosin oli piilossa kodinhoitohuoneessa kun en tiennyt miten suhtautuu punanuttuiseen pitkäpartaan. Kun pukki teki lähtöään päästin hauvelin muiden joukkoon ja vaikka kuuli pukin puhuvan eteisessä kiinnosti koiraa enemmän lahjat ja niiden avaaminen. Pari pakettia oli Pavekin saanut, joissa oli tietysti lempinamuja.

Ollaan tehty ns. peltolenkkejä eli kierrelty eri peltoteitä jotta Pave saa juosta vapaana. Tänäänkin lähdettiin aamupäivällä kiertelemään taas pitkin pikkuteitä ja peltoja. On kiva kun on lämpötila pakkasen puolella, voi kävellä pelloilla ilman että jalat kastuu. Pienet joetkin ovat jäässä jotta niistä pääse hyvin yli.

Tapaninpäivänä oli ollut perinteinen jänisjahti ja olivat nähtävästi saaneet pari pupujussia hengiltä kun pellolla oli jätetty nyljetyn jäniksen suolet mukavasti joka koiran saataville. No tietysti ne kiinnostivat Pavea. Sain onneksi kiskottua sen pois ennenkuin sai haukattua palasen suuhun. Mutta kun kierrettiin toisen kautta takaisin niin johan muisti pitkän matkan päästä että joen toisella puolella löytyy jotain ihanaa herkkua. Vauhti oli hirmuinen eikä mitkään kutsut ja uhkailut auttaneet. Koira juoksi kuin tuulispää kohti jäniksen suolia ja päästessäni paikalle oli jo suurin osa syöty. Kuvottavaa katsella mutta nähtävästi koirat ovat ikuisesti raadonsyöjiä. Kunhan ei vähään aikaan tule pussailemaan minua. 

Tänään oli pitkästä aikaa aurinkokin näkyvissä joka piristää kummasti näin pitkän harmauden jälkeen. Otin muutaman kuvan Pavesta lenkillä mutta ihmeellisiä nämä nykyajan digikamerat; akku loppuu hyvinkin äkkiä pienessäkin pakkasessa. Ja kummallinen tapa on koirallakin; joka kerta kun olen ottamassa kuvaa niin kyllä se pää kääntyy väärään suuntaan. Ei ole linssilude ainakaan meidän Pave.