Pahat pojat....

Kuten otsikosta voi arvata ei nuo meidän rontit ole olleet sieltä kilteimmästä päästä....eilen lauantaina oli kyllä sellainen temppu minkä nuo koirat tekivät että potutus on ollut korkeuksissa siitä lähtien...tai oikeastaan Pave oli tempun totetuttaja mutta kyllä tuo Manukin olisi saman tehnyt jos olisi päässyt...eli aletaanpas tarina alusta...

Viikko on oikeastaan mennyt ihan hyvin...ollaan käyty lenkillä muutamia kertoja nyt tuolla maantiellä kun siellä on ainoat kuivat tiet missä on hyvä mennä ilman että kengät ja tassut kastuu...oikein leppoisia on ollut nuo meidän reissut paitsi kerran kun jaettiin vaalimainoksia postilaatikoihin ja tietysti hevostarhan kohdalla tuo Manu käytti tilaisuuden hyväkseen ja nykäisi taas itsenä irti...siellä sitä onneksi haukuttiin aidan ulkopuolilla heppoja ja nyt yletyin ottamaan sen sieltä pois kun lumivalli oli sulanut matalammaksi...siis edelleen ÄRSYTTÄVÄ tapa...ja jos ei sille kokoajan toitota että EI MENNÄ niin jos vähänkin herpaantuu mun "ote" niin sinnehän sitä mennään...Jäärä mikä jäärä...mutta omistajaanhan on tullut..ei millään usko kerrasta vaan pitää kokeilla kuinka kauan kaverin hermo kestää...

No yhtenä iltana mentiin aika pitkälle maantietä ja kyllä oli kiva ja rentouttava lenkki...siis ihan oikeesti....ihmisiä tuli vastaan mutta niistähän nuo pojat ei välitä oikeastaan enää mitään ja jos alkavat pöristä niin namulla saan ne kiltisti sivulle....siis nuo lenkit on niin ihania kun ei muita koiria ole mailla eikä halmeilla...mutta eilen siis tapahtui sellaista mitä ei saisi missään nimessä tapahtua...

Lähdettiin illan edellä käppäilemään poikien kanssa ja mentiin kylätietä pikkasen matkaa ja käännyttiin takaisin maantielle...ja vastaan tuli minun veljeni hirvikoiransa kanssa...meidän pojathan käy harvasa päivä kattomassa Rikua tarhassa ja ovat ihan kavereita ainakin verkon takaa...mutta maantiellä ei olla kohdattu ainakaan noin liki....siinä sitä yritettiin vältellä kontaktia ja eihän toi veli ymmärtänyt että ei nää mun koirat voi sietää ketään muuta uroskoiraa joka tulee vastaan...yritin mennä naapurin pihalle piiloon mutta silloin tuo Pave tempaisi itsensä sellaiseen vauhtiin että flexi venyi sen 8 metrin pituuteen ja mun käsi varmaan venyi sen metrin ennenkuin oli pakko laskea irti...siitä juoksu maantien yli suoraan Riku-koiran kimppuun...siis hirveä kahakka ja tappelu...Pave kurmotti Rikua minkä kerkesi...velipoika huusi kuin hullu...minä yritän pitää Manua joka yrittää samaa temppua kuin Pave...onneksi sain sen sidottua puuhun kiinni ja toivoin vaan että oksa kestää...siitä juoksujalkaa ottamaan Pavea kiinni joka oli nyt jo onneksi irrottanut otteen Rikusta..,auto meni tappelupukarista ohi eli oli taas onni onnettomuudessa ettei ajanut silloin kuin Pave juoksi maantien yli....siellähän se Pave haisteli Rikua joka istui korva lurpalla surkean näköisenä...siis sen näköisenä että turpaan tuli ja kovaa....veli se huusi edelleen ja manasi koirani alimpaan sanonko minne ja tappo käskyjäkin taisi tulla...

Mun syyhän tuo oli ihan kokonaan...enpä ole osannut noita rontteja kouluttaa tuosta "agressiivisuudesta" pois...ja tuota ilmenee siis vaan silloin kuin ne on hihnan päässä kiinni...eipä ne kenenkään koiran kimppuun käy kun vapaana juoksevat tuolla tiellä...eikä edes tuolla leolenkeillä ole ikinä ollut tollasta nahistelua....mikä on siis täällä omalla kylällä että pitää alkaa isottelemaan....Nyt kaikki koiraihmiset jotka osaavat neuvoa minua mitä pitää tehdä niin antakaapa tulla niitä ohjeita....toistaiseksi on mulla nyt loppu nuo maantielenkit ainakin molempien koirien kanssa yhtaikaa...ei noita koiria taitaisi jaksaa minkään kokoinen bodari äijäkään pitää kun ne päättää lähteä. Mutta eihän ne saisi lähteä...ei hevosten eikä koirien kimppuun....voitte arvata että mä olen miettinyt koko yön ja päivän et mitä mä teen...koirakoulut on sellaisia et ei sielläkään tollasta käytöstä näiltä pojilta tule...siellähän ollaan vieraskoreita...Potuttaa, ärsyttää, hermostuttaa, kyllästyttää ja kaikkea noiden väliltä...ollaanko tuomittuja siis juoksentelemaan pitkin peltoteitä ja mielellään sellaisissa metiköissä ettei ristin sielua voi tulla eikä tule vastaan...

No jotain positiivista kerrottavaa on tästä viikonlopusta....aamulenkillä tavattiin Max-koira jonka Pave ja Manu on tavanneet muistaakseni kerran ja ihan hyvin nuo koirat tulivat keskenään toimeen vaikka olen aina ajatellut että ovat varmasti riitaisaa porukkaa...Max-koiralla on mukava tapa juosta ohimenevän auton perässä ja niin se teki tänäänkin kun ajettiin heidän pihan ohi....pienen matkan päästä kääntyi takaisin ja aattelin jo että kotiahan se kerkesi joten laskin omat koirat autosta ulos. Vähän ajan päästä aloin laskemaan karvaturreja ja huomasin että joukossa on joku valkoinen otus...No Max-poikahan se oli salamana paikalla...ja siitähän se riemu repesi...

Kukas sää oot?..Mä olen Max-poika tosta läheltä...tulin leikkimään teidän kanssa, kelpaako seura?