Täällä taas...vihdoinkin...aika menee vaan niin nopeesti ettei sitä ehdi kaikkea tehdä mitä pitäisi...suurin urakka on ollut tässä lähiaikoina viljojen puinti...sateet ovat kiusanneet kovasti..jo kevät oli vaikea eikä kaikkia toukotöitä saatu tehtyä niinkuin piti...kesä oli sellainen kuin oli..tuntui ettei sitä kesää edes tullut koskaan...jätti meidät väliin tänä vuonna...mutta onneksi saatiin viime perjantaina viimiset kaurat puitua ja huokaista helpotuksesta...valitettavasti monella muulla viljelijällä ei asiat ole niin hyvin...ja kun katsoo tuota säätä niin aika huonolta näyttää se että sinne pellolle on edes mitään asiaa enään ilman että koneet uppoavat mutavelliin...

Mutta eihän näille luonnonilmiöille voi mitään..on mentävä päivä kerrallaan...ja toivottava että ensi vuosi tuo paremman kesän tullessaan...

Muuten tämä elämä menee omalla painollaan...koirat tuovat yhä edelleen kuraa ja likaa tupaan..ei niistä ole tullut yhtään sen siistimpiä kun viimeeksi kirjoitin tänne...päinvastoin...nyt kun tuota vettä on joka ojassa tuntuu että niin ovat meidän pojatkin...mitä ihmeen ojamagneetteja ne ovat???! Aina täytyy käydä kattomassa että yltääkö vesi jo vattaan asti..ja monasti se on yltänyt...sitä mä monasti ihmettelenkin että miksi ne eivät tykkää siitä että niitä pesisi kun kuitenkin tykkääväät pulikoida vedessä..vai ovatko ne vaan niin ovelia että ne haluavat kiusata minua ja tehdä mahdollisimman paljon sotkua ympärilleen...ja kyllä ne koiruudet haisevatkin aika koiruuksille...minun piti pestä "kesän" aikana ne joessa mutta niin sekin homma on jäänyt tekemättä..nyt täytyy ottaa uusi sotasuunnitelma ja mietittävä miten niistä saisi hieman raikkaamman hajuisia...

Koirat ovat olleet suurin piirtein terveitä...Pavella vaivasi korva jonkin aikaa ja tuntuu että molemmilla ne likaantuu tosi nopeasti...Manulla taas oli vatta sekaisin joka toinen päivä...tein itse diagnoosin ja arvelin että voisi johtua siitä etten ole saanut sille annettua matokuuria ja nyt joku "matoalli" vaivaa sitä...kolme henkilöä on taistellut sen kanssa jotta saisi annettua 2 kpl isoja Drontal tabletteja sen kitaan...ei onnistunut sitten millään...soitto eläinlääkärille etteikö olisi mitään piikkiä minkä voisi tuikata pojan peppuun..ei kuulemma ole...epätpoivo jo iski ennenkuin isäukko keksi ehdottaa että laittaisin jauhetut tabletit voin sekaan...ja ihme ja kumma..jätkä nuoli kipon niin puhtaaksi vaikkakin hieman pitkällä kielellä...ja kuinkahan monet tabletit se tuhosi ennenkuin suostui ottamaan lopulta lääkkeet...kaikki herkut ja jauhelihanyytit yritettiin muttei sitten millään...tappelunpoikasia otettiin monasti...toviotaan että maha rauhoittuu ja matoset jos niitä ees on häipyy...

Manu on kyllä semmoinen seuraaja poika...aina on mun perässä...jos olen ajellut traktorilla pihassa koira seuraa kuin hai laivaa...kuivurilla on aina mukana...kyttää missä minä olen...ei suostu lähtemään kunnolla edes isäukon ja Paven kanssa autoilemaan jos en minä ole mukana...Pave on taas sitten tuon niin tuon isäukon koira...vaikka kyllä on minunkin perään mutta huomaa että on ottanut tuon papparan omakseen...

Manulla onkin jännät paikat kohta kun "muuttaa" vähäksi aikaa pois kotoaan...jos ja kun vietän talvella enemmän aikaa tuon minun maajussin luona niin olen ajatellut ottaa Manun sinne mukaan...ihan sen vuoksi että voisi tehdä hyvää että koirat olisivat edes joskus erossa toisistaan...voihan se olla että itku ja ikävä tulee molemmille hauveleille heti ekan yön jälkeen ja saan kiikuttaa pojan maitojunalla kotiin...kuitenkin jos ovat puolikin tuntia erossa toisistaan niin jälleen näkeminen on yhtä riemua...katoaan mitä käy...Pave voi kyllä nauttia hieman rauhallisemmasta elosta kun ei tuo pikkuveikka ole aina hääräämässä vierellä...


Pojat ovat innokkaasti ottaneet osaa syksyn puintiurakkaan..tässä ollaan huoltamassa puimuria....samalla pääsee lenkille ja tutkimaan mitä missäkin pellolla on kasvanut...



Ja täytyyhän sitä tietysti mittailla onko pientareet minkä levyisiä...



Ihan sopivan levyiset oli...ja löytyi sieltä kaikenmaailman elukoiden tuoksuja ja ÖTÖKÖITÄ!!!



Uusi oja oli tottakai myös katsastettava...ei ihan uponnut käpälät mutaan eikä jäänyt Pave kiinni vaikka taisi hieman tehdä vaikeuksia päästä liukkaasta ojasta pois...



Manu poika on kasvanut mieheksi...siis kooltaan..ei mieleltään...se on ikuinen kakara...kesän aikana on tehnyt kaikenlaisia jekkuja...milloin mitäkin on varastanut ja piilottanut..ja jos se jonkun tavaran vie niin siitähän ei luovuta sitten millään...tänäänkin nappasi kuivurilta yhden "tärkeän" puupalikan ja sitä kun yritin ottaa siltä pois niin alkoi armoton takaa-ajo pitkin pihaa...ja mitä teki Pave...alkoi puremaan mua saappaista sillä mielellä ettei saa pikkuveliä kiusata...kauheita vekaroita....



No on ne pojat tehneet jotain hyödyllistäkin...tai melkein...ovat ainakin hengessä mukana kun ollaan kerätty omenoita puun alta...työ on tietysti raskasta ja vaatii hyvinkin äkkiä ruokatauon...tässä syödään savustettuja luita hyvällä ruokahalulla...


Manulla on ihme tyyli piilotella sille antamia luita, makkaroita tms...Sitten kun se on kävellyt ympäri pihaa ja etsinyt kunnon piilon niin kuono savessa ilmestyy eteen ja on niin syyttömän näköinen...tässä se oli piilottanut saamansa grillimakkaran...mutta eihän se sitä myönnä..ja todisteita ei muka ole...



Ja jos joku on utelias niin Manu...tässä meille tuotiin rekkalastillinen lannoitteita...ja tottakai tuo pikku-ipana piti seurata kuistilta että mitäs siellä oikein tapahtuu....mikään ei jää näkemättä tai kokematta pojalta...