Semmoinen kaksikko meillä tuntuu nykyään asustavan. Iso menee edellä ja pieni seuraa perässä. Paven mielestäkin on pihalla nykyään paljon mielenkiintoisia puskaita, ei niitä ennen Manua siellä ollut. Yhdessä tutkitaan mitä pensaiden sisällä oleilee; koska sieltä löytyy kuollut hiiri,välillä joskus elävä siili. Pissireissutkin on mukavampia kahdestaan, ruoka maittaa yhdessä paremmin: (toinen syö ulkona rapuilla, toinen portin takana kuistilla, ettei vaan ala toisen ruokakuppi kiinnostamaan enemmän kuin oma), nukutaan yhdessä kuistilla (jonkinmoinen hajurako pitää kyllä olla, Pave on "pikkasen herkkä" kutiamaan joten Manu ei ihan viereen saa käpertyä). Ja aamulla Pave sekä yleensäkin kun on vielä nukuksissa on iso-veikka pikkasen känkkäränkkä, silloin ei jaksa aina olla hymyssä suin Manua vastassa. (Äskenkin kuului pieni "tappelun" ääni alakerrasta: Manu siellä hiippaili pelottelemassa kuorsaavaa Pavea).

Pave on muuttunut koira: parempaan suuntaan. Ainakin nyt näyttää siltä. Olen voinut pitää sitä pihalla vapaana, eikä ole vielä karanut naapuriin. Erikoinen juttu. Voiko noin pienellä koiralla kuin Manu olla niin suuri vaikutus tuohon isoon ronttiin? Hyvähän se olisi jos alkaisi pysymään omalla pihalla. Vahtiviettikin tuntuu jo tässä viikon aikana pienentyneen jonkin verran. Tänään oli pihapiirissä vieraita kun tultiin kauppareissulta. Pave ryntäsi ihmisten luo kun huomasi heidät ja aattelin että kummankohan miehen se ekaksi syö. Muutaman varoitusmurahduksen antoi kun lähestyi, mutta kun miehet "tervehtivät" Pavea, ei se muuta kun kävi haistelemassa heidät ja merkkasi lähi pensaan ja tuli kutsusta heti luokse. On varmaan koiralle mieluisampaa päästä itse katsomaan läheltä ketä pihalla on kuin se, että sitä tuijotetaan tarhan ulkopuolelta. Jokainenhan siinä tuntee olonsa epämukavaksi, ei mikään ihme että silloin Pave haukkuu tarhassa kauheasti ja on sen oloinen että tulisi päälle. Toivotaan että Pavesta tulee vielä semmoinen nalle jonka kuvittelin sen olevan ihmisille rotumääritelmän mukaan. Kaikkihan ovat tietysti yksilöitä ja kaikki koirat eivät ole niin vieraanvaraisia ihmisiä kohtaan mutta olisi kiva että Pave ei olisi niin kauhean epäluuloinen vieraita (tarkoitan siis ei ennestään tuttuja) kohtaan.

Molemmat koirat tuntuvat olevan yhtä kuumaverisiä, eli etsivät vilpoisaa nukkumapaikkaa aamuin illoin. Kuisti onkin osoittautunut parhaimmaksi makuupaikaksi: kaakelilattia on siellä ihanan viileä. Aattelin jo että pissitaudin pikkunen siellä saa, kun makaa kylmällä betonilla mutta ei vielä ainakaan ole oireita ilmaantunut. Ja vedessä tykkää leikkiä. Jatkuvasti on käpälät märkinä kun tulee sisälle. Väillä on koko pää kastunut, en tiedä mitä sukelluksia poika on tehnyt. Täytyypi pestä molemmat koirat yhtäaikaa: Pavekin odottaa vielä vaahtopesuaan.

Tämä "emo" ei saa mitään aikaiseksi kun on nyt kiire kerätä mustikoita. Tänään sain parissa tunnissa kaksi ämpäriä täyteen, vaikkakin kun koneella kerää on siellä roskia varmaan puolet. Huomenna pitää mennä taas uudestaan metsään, tulee ahneeksi kun katselee sitä marjamäärää mikä siellä on. Eikä muita poimijoita paljon ole näkynyt. Lauantaina oli Pavekin mukana mustikassa, vähän aikaa viihtyi siellä mutta taisi kuumuus ja ötökät ollut liikaa joten luikki sieltä karkuun. Luulin jo että naapurin keikka odotti mutta pojalla tulikin pikkuveikkaa ikävä ja lähti kotiin. Tänään kun näki ämpärit minun käsissä ei edes vaivautunut lähtemään mukaan. Aatteli varmaan että: "kerää itte marjas. Mä jään kotia maate". Ja kyllähän siellä aika kuuma taas oli ja jostain ihmeestä on ilmestynyt kummia pieniä kärpäsiä jotka pyörivät mun ympärillä koko ajan. Minkäs sille voi kun on niin viehättävä että kaikki ötökätkin tykkää...

Kuvamateraalia ei paljon ole tullut Manusta eikä Pavestakaan. Kamerasta on nimittäin akku loppu ja olen laittanut laturin liian hyvään piiloon tai en sitä täältä sotkun seasta muuten vaan löydä, joten kuvia olen yrittänyt napsia aina välillä kännykällä, mutta sekin on aina muualla kuin housujen taskussa kun sitä tarvisi. Tilannekomiikka on välillä todella naurettavaa kun noita kahta katselee, ja Manu venyy ja vanuu kaikenmaailman nukkuma-asentoihin mitä vain mahdollista. Sillä taitaa olla vieteripääkin....No kuvia lupaan ottaa heti kunhan saan kameran toimintakuntoon. Manu kasvaa minusta joka päivä joten kohta siitä ei enää saa minkäänlaisia söpösiä pentukuvia. Painoa oli eilisessä punnituksessa 9,5 kiloa, suurinpiirtein. Poika ei tahtonut oikein istua pesuvahdissa paikallaan vaan vaakan numerot vaihtuivat sinne tänne. Katotaan onko paino noussut viikon päästä. Ruoka maittaa vaihtelevasti, kostutettuja papanoita ei söisi nyt millään. Ei tietenkään juuri sitä mitä kasvattaja suositteli. Olen yrittänyt sekoittaa niitä kaikenmaailman pöperöihin. Nyt menisi parhaiten masuun riisi maustamattoman kanan kanssa: sitä olen uunissa hauduttanut molemmille jätkille. Iltaruoka maistuu parhaiten, silloin kuppi nuollaan aivan puhtaaksi ja vielä pitää saada Paven ruoasta jämät.

Tässä muutamia kuvia joita kännykän kätköistä löytyi:

Ahistaako jo Pave? Ollaanko liian liki? Kutittaako mun karvat?

Tässä väsyneenä mutta niin onnellisena kuistin edessä. Pikkuinen väli pitää olla, ettei liian kaveriksi meitä nuo ihmiset luule. Ei me niille näytetä että tykätään toisista....

On se kumma että vaikka minä kerään nuo mustikat ja vielä putsaankin ne on tuo Manu ihan loppu jo pelkästä katselusta. Kaiketi se " hengessä mukana" olo väsyttää....

Pieni pöperönenä...