Meidän maalaispojat pääsi tänään tutustumaan kaupungin iloihin ja siellä koirapuistoon. Pave on siellä muutaman kerran käynyt elämänsä aikana mutta Manu oli ihan ensikertaa. Ajomatka sujui ihmetellen mihinkäs sitä ollaankaan menossa kun ei käännytty yhdellekään tutulle sivutielle...Puistossa meillä oli treffit leonberginkoira Sissin kanssa kera perheineen. Heti ensi haistelulla näki että koirat tulee hyvin juttuun. Tuo Sissi on lähes samanikäinen kuin Manu, muutamaa viikkoa vanhempi eli noin 8 kk. Kokoa oli reilusti vähemmän kuin Manulla, niinkuin tietysti narttukoiralla pitääkin olla. Olipas ihanan punainen turkki Sissillä, meidän pojat on niin "maantienvärisiä", pitäisiköhän värjätä hennalla...Juoksua riitti, vauhdin pitäjänä oli lähinnä tuo Sissi-tyttö, meidän pojat juoksi perässä kieli pitkänä...Tiedä vaikka olisi tuleva morsian tuolle meidän Manulle?!! Pavelta loppui kunto ekaksi, ja keskittyikin välillä haistelemaan jotakin ihmeellistä mitä siellä lumikasassa sitten olikaan....Sissikin pikkasen väsähti mutta tuo Duracel-pupu Manu alkoi heti haukkumaan ja komentamaan likkaa leikkimään. Siis ei mitään käytöstapoja pojalla...sorry...Tunnin verran kun oli hauvelit riehuneet olivat valmiit lähtemään kotiin...automatkalla olikin aika hiljaisia kyytiläisiä...ja jalat on ainakin tolla isolla koiralla pikkasen maitohapoilla...huomenna on varmasti aika jäykkiä poikia talossa...

Tässä tyttö joka pisti meidän poikien päät sekaisin....

Koko kolmikko...Manu, Sissi ja Pave.

Hei nyt laiskamadot ylös..ei ole aikaa levätä...leikkimään siitä..

Mä kaulaan nyt Sissiä...mene pois siitä jaloista Manu...

Ota kiinni jos saat...

Nyt mä sut nappaan...

Hurjat ilmeet...

Vauhtia...nyt mennään...

Hauskaa oli koirilla...on se kumma että pitää aina olla joku "ulkopuolinen" hauveli että noi omat koirat jaksaavat juosta tolla tavalla...keskenään vaan nyhjäävät ja painivat...katsotaan koska seuraavan kerran ehditään tavata....