Syksyn kunniaksi laitoin blogiin vähän ruskan väriä. Aika räikeähän siitä tuli mutta eipä ainakaan täällä etelässä noita ruskan väreja vielä paljon luonnossa näy joten siihen asti katsellaan niitä sitten näillä sivuilla...

Tänään sain sitten onneksi tuohon "outoon tautiini" antibioottikuurin. Jospa nyt alkaisi helpottamaan tuo inhottava kipu tuolla korvan takana. Suurin todennäköisyys on että imusolmuke on tulehtunut niin pahasti että siellä oireilee...

Tänään ei paljon mitään järkevää tullut tehtyä. Kuivurilla siivoiltiin viljankuivatuksesta tulleita "sotkuja" ja huomenna se homma vielä jatkuu. Vielä olisi reilu 10 hehtaaria rypsiä puitavana mutta odotellaan että se kypsyisi pikkasen enemmän. Sitten voisi alkaa pikkuhiljaa noihin muihin syksyn hommiin, kasvihuoneet pitäisi innostua pesemään painepesurilla jotta kaikki pöpöt sieltä kuolisi ensikevään kukkia ajatellen. Siitä muistuikin mieleen että alkaa olla kohta aika tehdä tilaukset ensikevään siemenistä ja pistokkaista: mitähän sitä taas laittaisi kasvamaan? Jotenkin ei ole mitenkään innostunut olotila, pää on ihan tyhjä mutta toivotaan kun alkaa selailemaan noita kukkakuvastoja niin jotain kivaa sieltä löytyy. Vanhat hyvät peruskukat ovat aina tilauslistalla mutta jotain uutta olisi mukava kokeilla joka vuosi. Valitettavasti uusia lajikkeita on harvoin tarjolla,  ja nekin vähäiset eivät välttämättä Suomen oloissa kukoista...

Koirat voivat hyvin. Paven kanssa käytiin illan edellä tekemässä lenkki ja samalla keräsin vielä pari ämpärillistä puolukoita. Arvatkaa kestikö tuon pojan hermot odotella minua puolukanvarpujen seassa? No ei tietysti. Teki kaikkensa jotta oltaisiin heti jatkettu matkaa eteenpäin. Ei ymmärtänyt mennä siihen lähelle edes uimaan (Kymijoelle) vaan nyhjötti kieli ulkona ja tuijotti minua pahan näköisesti. Muisti viime kerrasta että tää on aika tympeää hommaa...No, vaikka se kakkasi parin metrin päähän minun keruupaikasta, tönki kuonollaan namutaskua, haukkui korvan juuressa ja löi käpälällä minua takapuolelle kun kykin siellä metikössä, en antanut periksi vaan keräsin ämpärini täyteen. Kumma koira, olisi ollut kiitollinen kun jätin sentään auton tosi kauas jotta saisi tehdä reilun pituisen lenkin. Olikohan se liian pitkä matka vai? Meikäläisellä oli kädet ainakin ihan kuitit kun lopulta sain raahauduttua autolle ämpäreitä roikuttaen, kädet veny varmaan 20 cm...No kyllähän tuo Pavekin löysi sitten sille sopivan uimapaikan mihin mennä vilvoittelemaan, nimittäin mukavan mutaisen ja haisevan pikku"joen". Ei näköjään kevannut herralla kunnon joki missä olisi ollut puhdasta vettä vaan aina pitää saada se tuoksukylpy otettua....Ja ei muuta kun autoon...

Manu touhuili tänään vain tuossa pihalla. Metsälenkillehän se olisi aina lähdössä mutta ei oikein viitsi liikaa sitä treenata jotta ei sen nuo pikku käpälät kipeydy. Se muuten kävelee ihmeellisesti. Tai ainakin sen jaloista kuuluu outoa tömtöm ääntä kun se lähestyy. En muista olisiko Pave pienenä noin vahvasti jalkoja tömistäny lattiaa vasten. Onkohan siinä jotain vikaa vai muuten vaan erikoinen? Täytyypi kysyä viikolla eläinlääkäriltä kun mennään toisille rokotuksille. Ja jos muistatte niin Manuhan on haettu Varkaudesta. Olisiko tuo syntymäpaikka jonkimoinen enne nimittäin poika on kova varastelemaan. Milloin vie kenkiä, milloin sukkia ja sitten niitä etsitään joka puolelta. Ja Manuhan ei piilopaikkojaan paljasta. Vakavin "näpistys" oli kun nappasi siskoni rahapussin laukusta ja levitti sen sisällön pitkin keittiön lattiaa. Oli vaikka minkälaista korttia siellä sun täällä, onneksi ainoa minkä oli melkein tuhonut oli Seppälän klubikortti. Olikohan se vihjaus että sieltä ei kannata mennä mitään ostelemaan. Tuo Manu on kun pienet lapset: kun aika käy pitkäksi keksitään kaikkea pahaa ja jos on epämääräisen hiljaista, silloin tietää että poika on pahanteossa....

Pientä mustasukkaisuutta Paven puolelta alkaa olla havaittavissa. Manu ei tarvisi yhtään herkkua, kaikki vain Pavelle ja heti! Eilen lähdinkin tuon Manun kanssa kahdestaan tuohon mäelle käppäilemään, ja pienen ajan päästä soitin kotiin että päästävät Paven perään kun ei tuo Manu oikein yksin siellä viihtynyt. Ja kyllä se Pave tulikin kuin tuulispää kun sitä kutsuin. Ja pahus kun oli kärttyinen kuin ei oltu heti otettu sitä mukaan. Tökkäsi kuonolla Manua otsaan niin että tuntui, toinen oikein vinkaisi. Osaapas tuo koirakin näyttää mieltään ja mielipahaansa. No kyllä nuo veljekset sitten loppujen lopuksi ihan sopuisasti siellä metikössä kävelivät. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Kävin muuten ihastelemassa suloisia landseerin pentuja erään kennelin sivuilla. Landseer oli rotu joka kamppaili leonberginrodun kanssa vahvasti kun olimme koiraa hankkimassa reilu pari vuotta sitten. Pentujen kuvia katsellessa meinasi "vauvakuume" iskeä tosissaan. Jos vielä otan yhden koiran lisää tai yleensäkin koiran joskus, niin suuri vaara on että se on juuri tuon kyseisen rodun edustaja.  Käykää katsomassa Ihania pieniä "pandanalleja"  . No kasvatetaan ensin tämä yksi vaava pikkasen isommaksi ja katsotaan miten hermot kestää näiden kahden touhuiluja. Laittelen tuon kyseisen Kennel Hyväntahdon tuonne linkkilistalle jotta voidaan käydä kurkkailemassa kuulumisia siellä päin...

Kuvia en ole valitettavasti paljon ehtinyt sillä uudella kamerallani ottaa, mutta muutama räpsäys löytyi joten laitan vaikka Pavesta otettuja: