menee nää päivät ja viikot. Töitä, töitä ja töitä. Miten tätä hulinaa jaksaisi 12 kuukautta yhteen menoon...ei mitenkään. Onneksi pientä helpotusta toi tämän illan ukkoskuuron tuoma sade joka kyllä tuntuu nyt jatkuvan pikkasen liian kauan...alkaa olla semmoinen olo että nuo mun yrtit ja kurpitsan taimet ovat aamulla veden vallassa, etenkin kun kastelin ne vasta iltapäivällä...no aamullahan sen näkee millainen kaaos meitä odottaa puutarhalla. Harmi kun tuolta kasvihuoneen sisältä ei noi kasvit kastu tosta sateesta....

Koirat saavat jonkinmoista helpotusta kun ilma pikkasen viileni...taisi tulla uimareissun jälkeen jo vilu kun molemmat kynkysivät sisälle viltin päälle nukkumaan...ulko-ovi pitää olla kyllä auki että pääsevät vilvoittelemaan jos semmoinen tarve tulee. Ovat aika surkeassa kunnossa nuo hauvat: kukaan ei ole ehtinyt (siis viitsinyt) harjata niitä ainakaan viikkoon ja kun joka päivä ovat käyneet kahluureissulla joella on tuo turkki kihara ja takkuinen kuin kulkukissalla. Jospa huomenna ottaisi asiakseen siistiä nuo rontit. Kynnetkin pitäisi leikata ym.

Ovat tyytyneet ihmeen kiltisti siihen että illalla ollaan vasta tehty lenkki kun olen tullut töistä...jokin sisäinen kello niillä ihmeesti on kun puoli seitsemän jälkeen alkaa tarhasta kuulua outoa mekastusta ja haukkumista...tietävät näköjään että "pulju" menee kiinni seitsemältä ja sen jälkeen niille koittaa vapaus...Vapaus jota ne käyttivät yhtenä iltana pikkasen liian oma-aloitteisesti kun oleskelivat mun kanssa tuolla kasvihuoneilla kun tein "iltalöysiä" siellä kastelemalla kukkia...peijakkaat karkasivat maantielle naapurin perään joka talutteli koiriaan. Kyllä me tuon äiteen kanssa karjuttiin ja ihmeesti tuo isompi poika uskoikin tällä kertaa paremmin, juoksi maantien vierestä takaisin mutta toi pikkupoika se vaan seurasi "kavereitaan". Sitten kun huomasi että isoveikka ei olekkaan perässä tulikin hätä ja sitä juostiin tuhatta ja sataa maantienreunaa äkkiä kotiin...ja siitähän nuo pojat joutuivat arestiin ja takaisin tarhaan. Normaalisiti kun ovat täällä pihan puolella ei ne mihinkään lähde hiippailemaan mutta kun tuolta puutarhalta on suora näköyhteys maantielle niin tietysti noita houkutuksia voipi tulla...onneksi eivät jääneet auton alle.

Muutama rohkea asiakaskin on käynyt katsomassa noita hauveleita tuolla tarhassa. Luulevat että ovat suloisia nallekarhuja...tai onhan tuo Manu ja Pavekin, kun sille tuulelle sattuu...tänään saipi eräs rouvashenkilö nähdä että parempi on kun ei ihan heti lähesty tarhan porttia. Pave ei nimittäin oikein tykännyt että sitä tullaan katsomaan kuin jotain sirkuseläintä. Karjunta oli kauheaa ja vaikka kielsin naista että älä vaan laita käsiäsi sinne aidan sisäpuolelle niin johan oli tunkemassa käpäläänsä verkon läpi...luulen että jos olisi käden sinne laittanut olisi muutama sormi nyt Paven vattassa sulamassa...aikamoinen vahti/suojelu vietti vai voiko tota käytöstä minään viettinä enää sanoa. On se sitten kumma että miten tuo Pave ei voi joitain ihmisiä sitten vaan sietää...yksi rohkea koiraihminen (mies) sai paijailla molempia koiria aidan yli yhtenäpäivänä vaikka kuinka kauan...ehkäpä se sanonta pitää hyvin paikkaansa että "Kyllä koira koiran tuntee"...

Muuten nuo päivät menee tuolla tarhassa pojilla leppoisasti...enää ei haukuta asiakkaita (siis Pave) vaan maataan nurmikolla pitkänä päätä nostamatta...silloin kun joku jää niitä katselemaan niin voi tuo Pave pari kertaa haukkua murjaista kuin sanomalla että mitäs siellä tuijotatte, antakaa meidän maata rauhassa..Manu on katsonut Tv-sarjaa Pako pikkasen liikaa sillä se on alkanut kaivamaan aidan ali jonkinmoista pakoreittiä...kohta puolimetriä syvä monttu on sopivasti aitaverkon kohdalla ja kun se nyt vielä muutaman päivän tekeee hommia voi hyivinkin olla että se sieltä tarhasta pääsee vapauteen...ihmeellistä muuten miten tuossakin asiassa nuo koirat ovat ihan eri sorttia. Pavelle ei tule mieleenkään kaivella monttua nurmikolle. Ja mitähän koijuuksia tuo Manu on taas tehnytkään: yhtenä yönä se oli raahannut tyhjän lannoitesäkin (siis suursäkin joka on pienen pressun kokoinen) kodinhoitohuoneen ikkunan alle pitkän matkaa ja poika oli aamulla todistettavasti höyrynnyt kun oli tullut tuossa hommassa niin kova hiki...orvokki-istutus oli levitetty pitkin kalliota: oli varmaan ajatellut tuoda pienen kimpun siitä mammalleen kun oli orvokin kukanvarsia siellä täällä: eikös se ajatus ole tärkeintä...ja kaikkea muta pientä mitä ei nyt taas muista..Aina sattuu ja tapahtuu....

Tänään käytiin polskutelemasa hiekkakuopilla ja vesi oli siitepölystä sameaa...mutta sehän ei noita uimamaistereita haitannut vaan siellä matalassa lätäkössä oli kiva kahlata...

Vauhdittajana pojilla oli Meri-Kukka jolla on nyt hymy herkässä kun vihdoinkin nuo heiluvat maitohampaat lähtivät tuolta ylhäältä... 

 Ketäs tästä on kulkenut...