Nyt on taas semmoinen meno puutarhalla että nää blogipäivitykset jää valitettavasti pikkasen huonolle...valokuvia ei olla otettu kameralla sitten yhtään vain kännykkä välillä napsahtaa tuolla lenkillä. Pitäisi ottaa noille uusille Puutarhan kotisivuillekin valokuvia mutta aina illalla huomaa että eipäs tänäänkään ehtinyt tai oikeastaan muistanut...no huomenna otetaan monta kuvaa...alkaa pikku hiljaa olemaan kukkia jo siellä täällä...sisustustavaroitakin on jo tullut ja uusia tulee huomenna sekä ensiviikolla...kivaa...kyllä mä sen "oikean" sisustusputiikin vielä jos perustan tohon meidän vanhaan navettaan...jos ei ennemmin niin sitten eläkepäivinä...Äitienpäivä tuli ja meni...eli kaikille äideille Onnea pikkasen jälkikäteen...meillä juhlittiin äitiä työnmerkeissä niinkuin ollaan tehty jo 13 vuotta eli niin kauan kuin puutarha on ollut "pystyssä". Sisko toi lakkatäytekakun ja kuulemma oli hyvää..minähän en siihen voinut koskea kun se oli "kiellettyjen hedelmien" listalla eli näin laihduttajana ei tuommoisia herkkuja kiitos...ehkä sitten omilla synttäreillä maistetaan mansikkakakkua....

Pojat voivat karvattomasti...Manulta lähtee "vaavakarvaa" ihan mahottomasti...eilen illalla innostuin harjaamaan sitä ja muovikassillinen lähti vaikken harjannut kuin puoli koiraa...sattuneesta syystä takapään karvat olivat kuin "uitettu" ja märkää karvaa on ihan kamala harjata...Manukin villiintyi siinä harjauksen lomassa ja meillä oli sen kanssa niin "mukavaa"...mikä lie eroahdistus iskenyt poikaan kun oli niin pikkuvaavaa että syliin olisi tupannut...taitaa pojalla olla tarhassa tylsää tuon yksitoikkoisen velipojan kanssa...tänään pääsivät onneksi jo päivällä uimaan ja juoksemaan iltalenkin lisäksi....siellähän ne makailee isossa tarhassa ja välillä haukkuvat kukka-asiakkaita jos ne liikaa "ihastelevat" koiria...eihän ne nyt omasta mielestään mitään Korkeasaaren leijonia ole...tai ei niitä ainakaan ilman pääsylipun lunastamista tulla tuijottelemaan...Bisnes se on mikä tätä maata pyörittää, ajattelee pojat...eli huomenna täytyy varmaan laittaa kyltti että "Tulkaa katsomaan, leijonia suoraan Afrikasta"...pääsymaksu 2 euroa!!! Lähelle meno omalla vastuulla!!!!!".

Lenkkeilyt ovat olleet meillä taas noita pellonpientareella menoa...lauantaina sentään käytiin naapurikylän metikössä jossa ollaan oltu viimeeksi viime syksynä ja pari kertaa lumen aikana pohlaamassa...olipas siellä koirilla mukavaa...oli veljentyttö kaverina joten kaikkea kivaahan sieltä löytyi yhdessä kun tutkiskeli....onneksi ei vaan näkynyt käärmeitä joita tänä kevään on kuulemma runsain joukoin ilmestynyt pihapiireihin...tänään yksi onneton käärme jäi mun auton alle kun käväisin kaupassa...luikerteli pitkin maantietä ja huomasin niin myöhään etten pystynyt väistämään ja jos olisin väistänyt olisin ollut vastaantulevan auton nokassa kiinni...joten valitettavasti käärmekaveri pääsi hengestään, sorry! Toinen otus mistä täällä Kymenlaaksossa ja Kotkan seudulla puhutaan on joku ihme punkki joka aiheuttaa tappavaa aivokalvontulehdusta...nyt on punkkirokotukset kovaa huutoa...en sitten tiedä pitäisikö semmoinen ottaa vai onko taas vaan hysteriaa...

Manun näyttelyt Haminassa lähestyy...voipi vaan olla että meillä on siellä kehässä karvaton koira...niin kauheasti siitä siis lähtee karvaa että sen kun saa siistittyä niin eiköhän se ole aika kalju poika....ja pesemään en kyllä sitä ala...jos ei kelpaa luomuna eli uimassa peseytyneenä niin heittäkööt meidät sieltä Bastionista ulos...onneksi ollaan ulkoilmassa niin ei tuon ipanan ominaishaju välttämättä tunnu tuomarin nenään...voinhan mä laittaa Axea sen kainaloon niin menestys on taattu jos mainoksia uskoo...harjoiteltu ei olla sitten yhtään...ei olla muistettu koko "seisontasessioita"...just tuli vasta mieleen et meidänhän piti tosissaankin harjoitella sitä seisomista ja paikallaan pysymistä...UUPS!! Vielä onneksi kerkeää...onhan meillä aina piiiiiiiiitkä ilta aikaa eli seitsemän jälkeen kun päästään puutarhalta pois niin jo alkaa meillä harkat!!! Pari kehätoimitsijaakin olen jo tavannut eli ihmisiä ketkä siellä Haminassa on hommissa...olisikin mukavaa kun olisi joku tuttu siellä meitä vastassa...alkaa stressi nousta tuostakin hommasta jo aika korkealle...mutta en mä sitä nyt niin vakavasti ota...täytyy vaan katsoa että mä ite varmasti pääsen sinne edes paikalle kun tässä on nyt pikkasen järjestelykysymyksiä sille päivälle....

Laitan muutamia valokuvia noista ronteista mitä olen napsinut tuolla lenkillä aina kun vaan olen saanut nuo pojat sen verran pysähtymään että muutakin on tullut kuvaan kuin pörröinen eli takkuinen häntä...älkää oikein tarkkaan katsoko niiden ulkonäköä...mä tiedän että ne on ihan kauhean näköisiä mutta vaikka niitä harjaisi joka päivä niin arvatkaa kun ne menee lenkillä käymään tuhannessa kuraojassa (miten sitä vettä voi olla näin kuivana keväänä ojan pohjat täynnä) niin siinä ei paljon iltaföönaukset enää näy...ei edes mun omat tupeeraukset kun molemmat koirat tulevat jostain kumman syystä ravistelemaan kuivaksi itteään mun viereen...olen siis rapapisaroita täyteen jokapuolelta...täytyy vain ajatella että nuo naamassa olevat kuraklöntit on kauneuspilkkuja joten niiden lukumäärästä päätellen olen TODELLA kaunis...

Tässä ensin hermoja lepuuttava maisemakuva...haaveilin taas mökkitontilla siitä omasta mökistä....

Mutta sitten kuvaan ilmestyy jokin Loch Nessin hirviö...ei, mutta Manuhan se siellä polskuttelee...

Paven uimataito on valitettavasti jäänyt kahluuasteelle...se on nyt myönnettävä että ei tuosta pojasta uimamaisteria sitten tullut...eli voidaan unohtaa ne koirien SM-uintikilpailut...

Me leikitään heppoja...miltäs tää ruoho maistuu...hyi...tarttuu kurkkuun nuo lehdet...

Syö mamma sä vaan niitä vihreitä lehtiä vai mitä sä sieltä kaupasta raahaat...me pojat kyllä pysytään lihansyöjänä...lopeta jo Pave, pyydystetään ennemmin niitä myyriä...

Tuo mamma ei ymmärrä meidän tätäkään harrastusta eli kun me halutaan aina juosta tämmöisessä muokatussa pellossa kun ollaan käyty uimassa...meistä on kivaa kun jää vaan pöly meidän jälkeen kun juostaan niiiiiiiiin hurjan kovaa...

Mutakylpy se on parasta mitä tiedän...iho on tuolla turkin alla niin pehmeä ja tuoksuu tosi hyvälle...ravistelen tässä kuvassa itseäni jotta mammakin saisi osansa tästä hoidosta...sen iho kun on kuivanut tuolla kukkahommissa ihan korpuksi..."Tää auttaa! Mitä sä karkuun juokset! Ei ymmärrä omaa parastaan."

Mä en noista mutakylvyistä niin perusta...olen enemmän tuon hieronnan ystävä...

Tässä me juostaan kilpaa ja minä, Manu-poika kuulemma voitin veikkapojan kielen mitalla...vaikka tuo mamma taisi voittaa meidät molemmat rinnanmitalla...