Tänään ei olla paljon Paven kanssa ulkoiltu. Pakolliset "tarpeenteko" lenkit vain tehty. Ilma on ollut taas mitä surkein. Huomenna olisi aikomus mennä kuvailemaan Kymijoen tulvia tuohon lähistölle. Tuntuu että vettä on joessa enemmänkuin koskaan. V.1974-1975 on minun muistissa viimeinen ns.suurtulva joka on tällä paikkakunnalla esiintynyt. Silloin oli kaikki joenvarren pellot vedenalla. Luistelemaan pääsi talvella vähän joka paikkaan. Saas nähdä mitä tänä talvena. Mutta toivotaan että huomenna on sellainen keli että saan otettua kuvia ja laitettua niitä tännekkin.

Oikeastaan mun piti laittaa muutama kuva kissoistani joita on siis kolme kappaletta. 2 poikaa ja 1 tyttökissa. Vanhin on 6 vuotias ja siitä vuoden välein on loput kaksi. Roduiltaan ovat ns. maatiaiskissoja eli todellisia maatalon hiirikissoja. Pysyvät omat ja naapurien hiiret ja rotat aisoissa. Laitetaanpas ensin Rosmariinin kuva joka on kissoista vanhin. Luonteeltaan ystävällinen niin ihmisille ja eläimille. Pitää meidän Pave koirasta , antaa sen tehdä ihan mitä tahansa: välillä tuntuu että kissa on nuoltu päästä varpaisiin.

Seuraavana esittäytyy Rosmariinin poika Vihtori 5-vuotta. Naapurin hevostallin "palkattu" rotan pyydystäjä. Tälläkin hetkellä on työkomennuksella. Vihtori pitää jokaisesta ihmisestä. Tunkee jokaisen syliin vaikka väkisin. Osaa avata ovet itse ja tämä on mukavaa etenkin talvipakkasella kun alkaa ihmetellä mistä oikein vetää kylmää...

Viimeisenä esittäytyy Herra Pesonen, 4-vuotta, joka on Rosmariinin edesmenneen tyttären poika ja siis Vihtorin sisaren poika. Pesonen on isokokoinen kolli jolla on ihmisiä kohtaan hyvä luonne mutta muita kissoja on kiva jahdata puuhun. Pysyy eniten pihapiirissä ja mouruaminen kuuluu kauas.