ja hengissä selvittiin ja onneksi myös kaikki muutkin. Leoja ilmestyi aika monta, olisiko ollut ainakin 15 kaikenkokoisia ja ikäisiä. Taidettiin olla ainoita jotka ei ollut Maxigor-kennelin kasvatteja, mutta ei meitä poiskaan ajettu. Meidän maalaispojat olivat aika ihmeissään tuosta koira määrästä ja etenkin kun katsoi mihin tahansa suuntaan tuijotti sieltä samannäköiset kasvot takaisin. Kierrettiin tommonen tunnin lenkki ja Pave oli pikkasen liian innostunut noiden narttukoirien takapuolista..alkaako isolla pojalla hormoonit jyrräämään...Apua!! Ja sorry jos nuo meidän pojat häiritsivät toisten koirien lenkkiä pikkasen liikaa... 

Manu ei oikein ymmärtänyt että miksi ei saa leikkiä muiden kanssa vaan pitää kyllästymiseen asti mennä hihnan päässä reippaasti eteenpäin. Välillä kun silmä vältti yritettiin ottaa pientä painia ym. koirakaverien kanssa ja pää kääntyi useamman kerran sinne taakse katsomaan ketä siellä perässä kulkeekaan. Mitään räyhäystä ei onneksi tuo Pave järjestänyt kenenkään kanssa, joskin yritettiin pitää nuo uroskoirat tietyn välimatkan päässä toisistaan varmuuden vuoksi. Hihnassa kulkeminen oli tänään pikkasen hakusessa kun edellä kulki niin ihania tyttöjä ja kaikenmaailman hajuja oli muutenkin jätetty tiensivuun. Yllättävän hyvin minusta meillä meni, voihan se olla että muista meidän touhu näytti epätoivoiselta sähläykseltä mutta koirien puolustukseksi täytyy sanoa että jokapäiväiset lenkit meillä menee sata kertaa paremmin eikä pojat harrasta hihnassa vetämistä. Välillä tuntuu että mä vedän niitä perässäni...

Valokuvia en montaa ehtinyt nappaamaan lenkin jälkeen kun porukka alkoi hetimiten tekemään lähtöä kotiin. Ja koska meitä oli niin iso "lauma" ihmisiä en tajunnut esitellä itteäni                     kenellekkään, vaikka moni taisi minut tuntea jo tän mun blogin kautta. Maine on kantautunut jo Kotkaan asti... Muutama tuttu oli siellä jo ennestään ja jos totta puhutaan kun kuuli koiran nimen niin tunnisti myös sen omistajan....ainakin nämä koirat jäi mieleen: Cola, Nuka, Kusti isoveikan kanssa, Peppi tyttärensä kanssa (en enää muista oliko Melli vai Namu) ja paljon muita ihania komeita leohauvoja...Jospa seuraavalla kerralla voisi vaikka leolenkin jälkeen mennä porukalla kahville niin voisi rupatella rauhassa ja tutustua paremmin toisiin leo-ihmisiin...

Huomenna olisi taas automatka edessä kohti kaupunkia kun olisi se koirakoulu. Taidan mennä tuon Manun kanssa sinne ja samalla tehdä sitten siellä lenkin noiden molempien koirien kanssa... 

Tässä osa porukasta...jokainen tunnistakoot itsensä...

Viimiset halaukset vielä Nuka-tytölle...pusi pusi...

Lenkin jälkeen täytyi ottaa aikalisä ja ihmetellä että onko tää unta vai totta...näin paljon uusia koirakavereita.... 

Matkalla kotiin oli pojat aika hiljaisia ja Manu nukahti nopeasti takapenkille...loppupäivä onkin mennyt niillä levätessä...iltalenkille ei edes lähdetty vaan pidettiin vapaa ilta ja pojat touhuilivat vaan pihalla...huomenna on taas lenkin aika....