Pave jäi melkein auton alle tänään kun karkasi maantielle. Oltiin kasvihuoneella hommissa ja koirat tuttuun tapaansa makailivat ulkopuolella. Yhtäkkiä huomasivat kävelijän tiellä ja sitähän piti tietysti haukkua ja ihmetellä. Normaalisti kävelijä kun menee tienhaarasta ohi lopettavat koirat haukkumisen ja palaavat pihalle takaisin mutta tämä kävelijä tekikin mukavasti stopin ja jäi seisomaan puskan taakse katselemaan tuleeko nuo koirat tielle vai ei. Kerran saatiin kutsuttua koirat jo pihalle mutta kun kävelijä uudemman kerran pysähtyi maantienviereen lähti kaksikko kovaa vauhtia tiellepäin. Ei auttanut karjumiset eikä houkuttelut. Siskon mies yritti juosta perään mutta eihän tota Pavea kiinni saannut, Manu onneksi totteli ja istahti oman tien laitaan mutta Pave jatkoi maantielle asti. Ja tottakai auto lähestyi kovaa vauhtia vasemmalta...ei muuta kun jarrut päälle jäisellä tiellä eikä se auto tietenkään mihinkään pysähtynyt vaan jatkoi suoraan Paven suuntaan. Onneksi oli niin taitava nuori kuski että sai väistettyä juuri ja juuri ettei tönäissyt Pavea takapäähän. Huonompi kuski olisi ajanut suoraan päin. Kyllä melkein sydän pysähtyi kun katselin tilannetta kauempaa, odotin  että koska tömähtää. Kuulemma ei ollut kuin parikymmentä senttiä väliä ettei auton etukulma osunnut Paveen. Jonkinmoinen suojelusenkeli oli onneksi matkassa...Pavea tuotiin tukkapöllyn kera omalle tielle ja samantien sisälle arestiin, molemmat pojat. Huomasi että kun mentiin kahville pikkasen myöhemmin ei Pave oikein kehdannut tulla siskon miehen näkyville, kun muisti minkä takia se ne tukkapöllyt oli saanut...onneksi osaa jotain hävetä. Nyt täytyy tästä lähtien pitää poikia kyllä jollain konstilla kiinni ettei sama pääse toistumaan, voipi olla että silloin ei ole noin hyvä tuuri pojilla. Ja jos tuo Manu olisi seurannut tuota Pavea olisi se sata varmasti jäänyt sen auton alle...

Vietiin koirat iltapäivällä lenkille peltotielle vaikkeivat olisi sitä ansainneet, pirun karkulaiset, tottelemattomat ipanat...Mutta kun ilma oli mitä hienoin oli lähdettävä ottamaan vähän aurinkoa tuonne lumen keskelle. Tässä muutama kuva:

Mitäs me tuhmat pojat...

Tästä se pupujussi on mennyt...(vieläköhän noi ihmiset on meille pahaa kun me silleen karattiin...)

Sorry vaan et mokasin, en tee sitä enää koskaan...

Enhän mä mitään tehnyt, se oli toi isoveikka joka yritti houkutella mua sinne maantielle...