Siivousta, lenkkeilyä ja koiravarkaita....

Tänään päivä meni lähes kokonaan siivouspuuhissa. Läksin tuohon naapuriin veljeni kotia "pikkuisen" siistimään, urakka olikin vähän isompi kuin ajattelin. Täytyy mennä vielä toisenakin päivänä jotta saapi jotain näkyvää aikaiseksi. Vielä kun olisi meikäläinen pikkasen paremmassa kunnossa: vasen ranne on jännetupintulehduksen kourissa ja selkää vaivaa taas vanha tuttu välilevynpullistuma tai ainakin oireet viittaavat siihen. Mätä koko muija! Eläkettä vajaa! Kukas sen mulle myöntäisi? No hammasta purren mennään eteenpäin, onneksi vielä pystyn kävelemään. Edellisellä kerralla kun tuo selkä oikein tosissaan vaivasi makasin viikon petissä, toivotaan ettei niin pahaksi noidu tällä kertaa. Oikeastaan tuo kävely tekee hyvää selälle, istua ei auta kauaa tai siihen jämähdät. Äkkinäisiä liikkeitä ja kumartelua eteenpäin täytyy välttää tai silloin kuuluu ärräpäitä. Vahvojen särkylääkkeiden avulla jaksaa, 6 tablettia päivässä niin siinähän on ihan muissa maailmoissa eikä kipuja tunnu....

Mikään selkävaivahan ei pidä minua pois metsästä. Puolukoita olen saanut kerättyä lähes ämpärillisen, mustikoita kertyy ämpäriin muutama litra harvasa päivä lenkillä. Ja sieniä on pakko kerätä: löysin eilen ihania haapasieniä joita harvoin metsässä enää näkee. Kanttarelleja nousee melkein silmissä maanpinnalle ja ovat vielä isoja. Pakastin alkaa vaan olla jo niin täynnä että kohta on alettava kuivaamaan sienet, ainakin suppilovahverot, kun niitä alkaa runsaammin löytymään.

Koirat ovat aina lähdössä mukaan metsään. Eilen kun olin Paven ja veljentytön kanssa sienenkeruuretkellä, tuli Pörrö-niminen koira omistajineen vastaan. Oli kiva 4-vuotias narttukoira, rodultaan "mixeri". Olivat tekemässä jäljestystä ja tietysti tuo Pave meni sotkemaan niiden harjoitukset... No kivaa näytti molemmilla hauvelilla olevan kun pääsivät tutustumaan toisiinsa ja juoksivat ympäri metsää...

Manu pääsi (tai siis tunki) mukaan tämän iltaiselle reissulle ja otin peräti kamerankin mukaan. Mutta kun se on sitten niin surkea kone, ei saa otettua kunnon lähikuvaa ja jos zoomaa niin on heti epäselvä karvakasa linssissä. HALUU UUDEN! Paha kun vaan nuo järjestelmäkamerat ovat niin pirun kalliita ....No pakko laittaa niitä kuiva mitä on nyt tarjolla, eipä noista pojista paljon muita kuvia saa kun häntäpuolesta otettuja. Jos yritän ottaa niistä "kasvokuiva" niin tunkevat naamansa niin liki kameraa että näkyy vain kaksi sierainta. Tyhmiä elukoita! Ja jos namujen avulla yrittää houkutella ne istumaan, niin kaksi sekuntia malttavat olla paikallaan, jossa ajassa ei tuo kamera edes "lämpene". Eli toivomuslistalle kamera piiiitkääääällä zoomilla.

Kun tuo Manu on vielä tuollainen pieni pojan tyllerö, ei se jaksa vielä kamalan pitkää matkaa kävellä (juosta), niin jäi tuo iltalenkki pikkuisen lyhyeksi Paven kannalta. Niinpä veimme Manun välillä kotiin ja läksimme uudelleen kahdestaan. Annoin Pavelle luvan mennä käymään naapurissa sillä aikaa, kun taas (ahneuksissani) keräilin mustikoita. Aikaa meni tovi eikä alkanut kuulua koiraa takaisin, huutelin sitä välillä että alas nyt jo tulla mutta ei mitään havaintoa Pavesta. Pakko oli lähteä etsimään, ajattelin että on löytänyt taas jonkun koirakaverin kun viipyy. Matkalla kohtasin toiset naapurit, jotka sanoivat että heidän tyttö on jo viemässä Pavea meille kotiin, kun oli näköjään karanut. Mitä ihmettä! Joku on uskaltanut mennä ottamaan 60 kiloisen karvaturrin kiinni ja lähteä viemään sitä pannasta kiinni pitäen kotiin. Rohkea tyttö! Kyllä minua huvitti ja toisaalta kauhistutti mitä tuo Pave oikein on matkalla keksinyt. Toivoin vaan ettei olisi alkanut hyppimään ja riehumaan likan päälle. Kävelin kotiinpäin ja vastaan tuli tuo naapurin tyttö iloisesti hymyillen. Kysyin jo kaukaa että mitenkäs uskalsit mennä ottamaan Paven kiinni. Mutta Pave oli ollut oikein ystävällinen ja nätisti tullut kutsusta luokse ja vierellä oli kävellyt kiltisti koko matkan kotiin. Herrasmies aivan! Kiitin vaivannäöstä ja koiran "palautuksesta".

Kaikkea sitä tapahtuu! Pave oli suu pyöreänä odottamassa minua ja aivan kun olisi haukkumisellaan kertonut mitä sille oli tapahtunut: "Minut kerrassaan varastettiin". Huvittava juttu! Toiselta viedään koira kesken lenkin, en ollut varmaan kun sadan metrin päässä kun Pave "napattiin" ja palautetiin kotiin. Hyvähän se on että on huolehtivaisia naapureita ja vielä rohkeita sellaisia. Eipä moni uskaltaisi ottaa tuollaisen kokoista koiraa kiinni ja lähteä kiikuttaman sitä kotiin pannasta pitäen...

Täällä maalla huolehditaan naapurin koirasta mutta kaikki ihmiset eivät ole niin mukavia. Kotkassa on tullut tänään ilmi eräässä leoperheessä, että joku ilkeä ihminen on heitellyt pihalle leivän palasia joissa on ollut joitain tabletteja sisällä. Tarkoitus on ollut varmaan hiljentää koiralauma lopullisesti. Uskomattomia ja lyhyt pinnaisia ihmisiä elää täällä maailmassa...Toivottavasti tekijä saadaan kiinni.

Tässä nyt niitä luokkaan "ööööö" kuuluvia kuvia:

Mihinkäs suuntaan sitä nyt sitten lähdetään?