Selvitty ollaan viime lauantain tappelun aiheuttamasta tilapäisestä masennuksesta ja potutuksesta (siis niille jotka eivät ole lukeneet edellistä postausta niin koirien tappelua...ei minun...en mä nyt sentään ihan Tuksu ole) ...mutta maantiellä meitä ei vieläkään ole näkynyt kävelevän...se voi olla että muuttolinnut lentää takaisin etelään kun sinne uskaltaudutaan....ja kiitos kaikille kommenteista niin täällä blogissa kuin viesteistä facebookissa:

Neuvot ovat aina tarpeen tämmöiselle surkealle koirakuiskaajalle...niitä tullaan kokeilemaan kaikkia ja seuraavan kerran kun tuonne maantielle uskaltaudun niin nahkaremmit on pojilla ihan sata varmasti...eri asia sitten onko molemmat jäbät yhdessä lenkillä...tuskinpa...no ehkä sitten kun niillä on perässä 500 kiloinen punnus...

Tänään oltiin oikein reippaalla päällä ja saatiin lähdettyä aamusta lenkille (no onko aamu enää klo 9)...ajeltiin mahdollisimman syrjäiseen paikkaan (se on alettava erakoksi noiden poikien takia) ja mentiin autolla tommonen 5 km ja pysäköitiin meidän vuokrakuivurin kupeeseen...eli ei me nyt ihan syrjässä oltu...siinä samassa pihapiirissä on Manun lempijahtaus paikka eli toinen "hevosrantsi"....mentiin taas kattomaan tota Max-koiraa...saatiinkin sen omistajalta lupa että pikkuipana saa lähteä vauhdin pitäjäksi meidän ronteille ja olihan se meno aika vauhdikasta...jälleen kerran. Minäkin sain reippailla ihan tosissaan että pysyin noiden koirien vauhdissa...toisen kautta sain välillä hoputtaa niitä lumihangesta kun painiottelu otti taas välillä vallan pojista...kyllä on kiva katsoa kun koirilla on HAUSKAA!!

Ja hauskaa oli mullakin...enpäs vaan tajunnut ottaa kuvaa niin olisi teilläkin ollut...oli pojilla nimittäin kevättä rinnassa ja niillä oli kolmenkimppa...Max alimmaisena Paven nutustettavana, Pave siis keskellä ja Manu kolmantena päällimmäisenä ja nutusti Pavea sen minkä kerkesi...kolmen kerroksen väkeä....ja pienin tietysti kahden 70 kilosen rontin alla...saa nähä onko pojalla selkä kuinka kipee huomenaamulla...No kotia kun päästiin oli noi meidän karvakasat aika väsyneitä...onneksi. Ei ollut enää energiaa riehua vaan makasivat kuistilla pedeillään nätisti niin kauan kuin mentiin päiväkahville töistä...Iltalenkkiä ei tehtykkään koska...

Me läksimme KOIRAKOULUUN!!! 

Eli ajattelin että mennäänpäs taas välillä näyttäytymään ihmisten ilmoille ja tietysti katsomaan muita koiria. Kummityttöni Essi tuli toisen koiran "pitäjäksi" ja Paven kanssahan ne siellä sitten menivät kuin vanhat tekijät. Tuo Pave tottelee tosi hyvin Essiä...paremmin kun minua....eli vaikka ihmiset "pelkäävät" minua niin ei nuo omat koirat kunnioita näköjään minua lainkaan...tai ainakin tosi vähän. (Nyt kaikki ihmettelevät kuinka kauhea olen kun ihmiset pelkäävät minua...no ehkä mä olen enemmän tuon pahan maineessa kuin oikeasti olen...olen vaan suustani aika paha...sanon mitä ajattelen...mutta yritän hillitä itseni...joskus vaan ei pysty eikä kykene ja enemmänkin ei halua...mutta ei mua pelätä tarvitse...en mä ketään purematta niele)....

No joo asiaan....eli tuo Manu-poika oli siis mun "pari"...namuina meillä oli grillimakkaraa paloina (hyvä että löyty edes niitä kun joku oli unohtanut käydä kaupassa).....ja eihän ne nyt olleet ollenkaan taas tuon pikku-ipanan makuun...Hyi, Yök, ja vielä kerran Yök!!! Miten mä taas osasinkaan ottaa NIIIIIN vääriä namuja taskuun...Pavelle ne ainakin upposi kaikki...jos ei tuo Essi syönyt niitä salaa...sekin on mahdollista...No onneksi mulla oli toisessa taskussa Manun omia ruokanappuloita joita välillä onnistuin tunkemaan sen suuhun...Mentiin kakkosryhmään eli sellaiseen missä on jo muutaman kerran käyneitä...aloittelijoiden ryhmän vetäjänä olisi ollut meidän ystävämme Sanna mut ei sinnekään kehtaa enää "kymmenennen" ekakerran jälkeen mennä...kai meidänkin pitäisi olla jotenkin "kehittyneitä" vaikka aikaahan tuosta on kun viimeeksi ollaan koirakoulussa käyty...Pojat kyllä tunnistivat Sannan ja olivat innoissaan tapaamisesta...ihmettelivät varmaan et missä Teri ja Bella on kun eivät ne nähneet niitä missään....

Kontaktiahan me sitten taas opettelimme...Pavelta se sujuu hyvin muttei tuo örvelö poika Manu halunnut kuulla ja nähdä minua tänään ollenkaan...välillä se sen verran vilkaisi et mitäs siinä mesoat...mä kattelen noita mun uusia koira kavereita...kun piti istua niin se seiso....ja kun sain sen istumaan niin sitä alkoi väsyttämään ja se kävi maate...haloo!!! missäs pojan aivot on? Taisi jäädä Varkauteen pari vuotta sitten kun poika haettiin...hei kasvattaja Sini...lähetäs ne Manut aivonystyrät pikapostilla...siellä ne jossain teidän nurkissa pyörii...ihan varmasti...On se muuten kumma kun ollaan siellä mätsäreissä käyty ja siellä pitäisi seisoa niin mitäs tuo poika silloin tekee istuu...ihan on päälaellaan sen pasmat...

Ringissä mentiin ympyrää ja katsekontaktia, kiitos!!! No mulla namukäsi venyi kaksimetriseksi Manun nenän edessä kun se mennä viipotti häntä sojottaen etenpäin...Kivaa, piirileikkiä!!! Mut ei se mitään katsetta muhun luonut...ja jos loi niin säälistä varmaan....no mut se riiti mulle ja äkkiä Yök-makkaraa suuhun palkkioksi ja pupelluksen jälkeen makkaran pala maahan...eiköhän joku takaa tullut rohkea kaveri ne sieltä noukkinut...

Pave osaa ottaa kyllä tuon katsekontaktin (vaikea sana sanoa ja kirjoittaa...) ja se tapittaa noilla ruskeilla silmillään kyllä niin nätisti...mutta se onkin perso noille namuille...sitten yritettiin kokeilla kuinka pieneksi saadaan rinki tehtyä...tultiin aina pari askelta eteenpäin ja katottiin kuinka koirien pinna kestää ennenkuin rähähtää joku tai muuten vaan menee toisen koiran luo...No Paven pinna petti ekaksi...pääsi kyllä aika lähelle toista koiraa...oli sellasta pikkasen ärtsikkää haukuntaa joten Essi veti sen rauhoittumaan vähän kauemmas...Manu olisi kyllä mennyt jokaisen luo jos olisi päässyt...sen mielestä se rinki olisi voinut olla niin pieni että kaikki koirat olisi ollut yhdessä kasassa...

No lopuksi harjoitelttiin paikallaan oloa...eli koira makuulle ja katottiin kuinka pitkälle (siis monta askelta) pystyy ottamaan kun hauveli nousee ylös...No Manun kanssa meni ihan hyvin...taisi olla peräti neljä askelta pisin mitä sain otettua kun poika hermostui ja nousi ylös...yhden kerran sille alkoi jo riittää ja se kävi maate hiekalle pitkin pituutta...rennosti otettava nää koulujutut nääs!!! Pave menee sekunnin sadasosassa maahan..(Essi on senkin sille aikanaan opettanut)...eli kaikki opit on sillä päässä kunhan niitä vaan muistaisi harjoitella tuhat kertaa enemmän....ihan viiminen harjoitus oli luoksetulo...eli ohjaaja laski koiran irti omistajan perään ja ONNEKSI molemmat pojat tulivat meidän perään eikä niitä tarvinnut pyydystää mistään kilometrin päästä....ja siinähän se koulutus oli tällä kertaa ja jätkät autoon ja Lidl:n kautta kotiin...alkaa kohta olla perinne et aina koirakoulun jälkeen mennään tuonne saksalaiseen kauppaan...no nyt on taas jääkaapissa ruokaa (suomalaista) ja valtakunnassa kaikki hyvin...katotaan mitä "kivaa" meille huomenna taas tapahtuu...

Ai niin meinasin unohtaa...torstaina me lähdetään Manun kanssa taas MÄTSÄRIIN!!! (Säävaraus, siis mulla).

Ja jos joku jaksoi lukea tän pitkän stoorin minkä kirjoitin niin ihme....laitetaanpas yksi kuva edes piristämään tätä sivua:

"Kattokaas pojat kun mulla on nätit hampaat..."