mitenkäs se laulu jatkuikaan. Ollaan nimittäin Paveliinin kanssa pyhien aikana seikkailtu tuolla lähimetsissä kahdestaan, kun ei ole noita koirakavereita paljon näkynyt. Lumet ovat kohta sulaneet pois kokonaan, jossain vielä löytyy sen verran valkoista että saan tuon Paven aina lenkin jälkeen "pestyä" lumikasassa. Se kun tykkää pyöriä ympäri ämpäri lumessa, paremman pesun puutteessa. Odotellaan kesää jotta saan sen houkuteltua tuonne joelle oikein kunnon shamppoopesuun. On nimittäin aika vahva haju tartunut talven aikana tuohon jäbään, ettei ihan samassa huoneessa viitsisi sen kanssa makailla. (Vanhus parat, Pave kun nukkuu tuolla alakerrassa mun vanhempien hoteissa, niin eihän sen haju mua vaivaa,,,)

Pyhät meni "töissä" ollessa eli tuolla kasvihuoneella touhutessa, vaikkakin tehtiin siskon kanssa sellasia lyhennettyjä työpäiviä, pitäähän meidänkin saada viettää juhlapyhiä. Nyt alkaa olla kaikki kukat ruukutettu, kurkut ja kurpitsat  ja muutama köynnöskasvi täytyy kylvää pikkasen myöhemmin vielä. Kunhan nyt toi aurinko alkaisi paistamaan, alkaa kohta kukat kärsiä valon puutteesta jos ei se punainen möykky ilmesty pian taivaalle. Ja tota kuraa on nyt joka puolella pihaa, koira ja kissat kantaa jaloissaan sitä jokapuolella huushollia. Kaiteet on käpälien jälkiä täyteen kun katit hyppii kuistilla, ja kaikki koiran viltit on vuorotellen pesussa, ja pyyhkeitä menee....

Ja naapuriin on ilmestynyt uusi kissa meidän kissojen harmiksi. Uskalsi tulla yhtenä päivänä meidän pihalle, ei nähtävästi ole vielä tavannut meidän mustaa kollia, Pesosta. Ja kun tapaa niin varmana tulee sellaset lähdöt että siinä karva pöllyää. Tervetuloa vaan uudelleen....

Pavelle olisi ollut tarjolla "velipuoli" tuolla Sipoossa päin. Paven kasvattaja soitti ja tarjosi Venäjän tuontipentua meille toiseksi koiraksi. Olisi ollut ikää 4 kk. Mutta kun olin päättänyt että en ota toista koiraa (jos otan lainkaan) ennen heinäkuuta, en viitsi ottaa tähän kiireeseen yhtään lisää hössötystä ja sressiä. Ikä koiralla olisi tietysti ollut hyvä, kun olisi ollut jo vähän "kehittyneempi", mutta ei ilkeisi jättää koiria kahdestaan aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan, sen aikaa tuo mun puutarha on arkisin auki. Tottakai tuota Pavea käydään vilkaisemassa aina välillä päivällä, ja joku aina kerkeää sen kanssa olemaan vähän aikaa mutta kyllä sille tuo aika käy aika pitkäksi. Toisaalta koirakaveri olisi ollut mitä parhain juttu, mutta olisiko uskaltanut jättää niitä kahdestaan koko päiväksi... Ota ja tiedä mikä olisi paras ratkaisu, kieltäydyin kuitenkin ja sillä selvä. Mitä sitä jossittelemaan. Kyllä tuollaiset koirat kodin löytävät nopeasti.

Sain minä sentään jotain järkevääkin aikaiseksi tässä eilen eli harjasin koiran oikein kunnolla tuolla ulkona aitan rapuilla. Ja kyllähän sitä karvaa lähtee ihan kamalasti. Huomasi kuinka Pave oikein nautti kun sitä selästä harjasi ja riipi karvoja irti. Heitin karvat tonne metsän reunaan jospa nuo linnut vaikka huolisivat niitä pesän pehmikkeeksi....Tänäänkin vaikkei oltukkaan missään metsässä lenkillä, sain repiä tuolta Paven mahan alta kaiken maailman tikut ja risut pois. Mikä ihmeen risumagneetti sillä siellä oikein on kun se kerää melkein luudan verran oksia joka lenkillä. Ja sitte kun ne vielä oikein tarttuu karvoihin kiinni, niin siinä sitä ollaan hampaat irvessä molemmat kun niitä yrittää repiä veke. Pitäisiköhän sen seuraavan koiran ollakkin joku karvaton versio?

Laitan muutaman kuvan mitä olen napsinut lenkeillä Pavesta tässä viimisen viikon aikana. Jotkut ovat taas niin laadullisesti öö-luokkaa mutta eipä meikäläiseltä voi paljon muuta odottaakaan.....

Nämäkin vähäiset lumet on nyt pääsiäisen aikana sulaneet pois, ja tuo peltotie on niin pehmeää ettei sinne muutamaan viikkoon viitsi mennä kokeilemaan pysyykö jalat "pinnalla". 

Tämä on hyvä konsti juoksuttaa Pavea. Tuo isäukko jää jostain kumman syystä aina vähän jälkeen meistä niin Pave juoksee aina välillä kattomassa sitä että missäs viivyt....

...ja sitte rientää taas meikäläisen luokse kun kutsun sitä. Hyviä sprintti harjoituksia!

Metsässä voi tulla vastaan vaikka mitä. Näin keväällä ei onneksi ollut vielä muurahaisia liikkeellä keossa. Pavella kun on niistäkin huonoja kokemuksia viime kesältä: tunki kuononsa kuhisevaan pesään....

Pave on alkanut hyppimään isojen kivien päälle. Mikähän siinä on homman juoni? Onkos se olevinaan joku metsän kingi vai?

Ja taas otetaan pienet pyörähdykset viimeisissä lumihangissa...

Joskus alkaa vaan niin laiskottaa...ole hyvä ja vedä minut kotiin asti....