Ai kun mä sitte tykkään noista Eu-papereiden täyttämisestä. Etenkin kun se homma pitää aina jättää viime tinkaan. Sitä muutama ilta kirjoteltiin ja laskettiin peruslohkojen ja kasvulohkojen pinta-aloja et jos ne saisi jotenkin täsmäämään. Toivottavasti sain, nimittäin vein paperit jo tänään maataloustoimistoon. Edistystä, yleensä vien ne viimeisenä palautuspäivänä ja se olisi ollut huomenna vapunaattona. Eli mähän olin ajoissa tänä vuonna. Olisi ne voinut sähköisestikin palauttaa netin kautta mutta kun oli noita kaiken maailman uusia vuokrasopimuksia ym. liitteitä, joita piti laittaa mukaan, niin aattelin ihan kynällä ne kirjoittaa lomakkeille henkilökohtaisesti mennä kiusaamaan maataloussihteeriä. Kuinkahan monta kertaa mä kerkesin sille jo soittaa tän viikon aikana. Aina oli epäselvyyksiä, tai mä en vaan jotenkaan sisäistänyt noita hakuohjeita. No eihän ne tietysti päähän mene kun puolen yön aikaan yrittää huonossa valossa pähkäillä mitä mihinkin lomakkeeseen kuuluu laittaa. Ja eihän noita peltopalstoja ole tänä vuonna kun pikkasen alle 70 kappaletta, et "äkkiähän" ne kirjottelee...

Ja kun asiaa tuonne kaupunkiin oli, kävin samalla kattomassa tota meidän "isomummua", eli isän äitiä tuolla sairaalassa. Ei huolta, ei hänellä possuflunssaa ole vaan alkaa tuo ikä jo vähän painaa, sitä kun kertynyt jo lähes sata vuotta. Ensi vuonna juhlitaan pyöreitä vuosia jos Luoja suo. Muuten olisi kyllä kotona olija mutta kun tuo muisti on häipynyt ihan kokonaan. En tiedä tunsiko minuakaan mutta ajoittain oli ihan pätkittäistä vuoropuheluakin. Yleensä keskustelu menee näin: Oletkos yksin? No, olen. Onpas kaunis ilma. No, niin on tosi kaunis. Mistäs sie tulit? No kotoa tulin kattomaan sinua. Ja taas kymmenen sekunnin kulutta samat kysymykset suunnilleen. Tänään ihmeteltiin ikkunasta kuinka paljon autoja näkyi olevan parkkipaikalla. Ja sen tunnin ajan mitä istuskelin siellä hänen kanssa, samasta asiasta keskusteltiin aika monta kertaa. Mutta vanhuuden vaivoille ei voi mitään, ainakaan tuolle muistamattomuudelle, täytyy vaan kärsivällisesti vastailla samoihin kysymyksiin ja olla kuin ei ennen olisi kuullutkaan asiaa. Harmi juttu. Mummu on ollut muuten terve koko ikänsä mutta tuo muisti on ollut tosi huono nyt viimiset pari vuotta. Ennen joulua pystyi vielä sentään asumaan kotona kodinhoitajien avulla mutta kun heistä oli liian raskasta ja työlästä kulkea tänne maalle yhden mummon takia monta kertaa päivässä. Olisi pitänyt vähintään neljä kertaa käydä päivässä katsomassa ja hoitamassa, ja siihen ei resurssit riittäneet Kotkan vanhusten kotihoidolla. Parempihan sen mummelin olisi istua omassa kiikkutuolissa ja katella telkkaria omassa olohuoneessa kun siellä sairaalan tv-aulassa samanmoisessa. Ja vaikka se muisti on tosi heikkoa on oma koti aina mummulla mielessä, oma koti on kullan kallis....

Puhutaanpas sitten vähän Pavesta ja mitä sille kuuluu. Tuollahan se on ollut tarhassa "kiltisti" kun me muut ollaan oltu töissä. En tiedä onko sillä voimakkaampi vahtimisvietti kun muilla leoilla yleensä, mutta eilen se antoi kyllä aikamoisen näytön siitä kuinka äänihuulia tulee käyttää. Tuli nimittäin entinen kesätyttö käymään ja lähti sitten minun kanssa katsomaan Pavea tarhaan. Varoitin kyllä etukäteen että varaudu mahtavaan haukkukonserttiin. Jonna ei ole nähnyt Pavea kun sen ollessa pentu. No Pavehan riemastui ihan mahottomasti, mutta ei mitenkään iloisesti. Se ärjyi ja haukkui tosi pahan kuuloisesti vaikkakin toisaalta sen häntä heilui. Mutta siinä tilanteessa jos Jonna olisi laittanut esim. käden tarhan sisälle olisi muutama sormi lähtenyt varmasti parempiin suihin. En tiedä johtuiko siitä että Pave haistoi toisen koiran hajun,(Jonnalla on narttu sakemanni), kun niin kovasti reagoi. Ainakin alkoi ahneesti syömään papanoita ja ruokakuppi tyhjeni samantien. Peläsi varmaan että Jonna syö sen sapuskat.

Mikähän siinä on että toi Pave on kun eri koira kun se on vapaana ja tapaa vieraan ihmisen. Annanpas esimerkin: Meillä kävi toissa sunnuntaina kylässä lähitilan uudet asukkaat. Ja taas tuo Pave haukkui tarhassa ja antoi heidän kuulla kunniansa. Toisaalta se haukkuminen loppuu kyllä jonkun ajan päästä kun Pave huomaa että ei häntä ollakkaan myymässä ja antamassa pois...No yhtenä iltana oltiin tuolla pellolla lenkillä ja nähtiin samat henkilöt työn touhussa eräällä ladolla. Pave haukkui ja hyppi kun näki heidät kaukaa, ja katsoi aina minua välillä että mitenkäs tässä tilanteessa pitäis nyt sitten etiketin mukaan oikein käyttäytyä. Mä kehotin sitä aina että mene vaan katsomaan ketä siellä on. Mä kuitenkin luotan siihen silloinkun se on vapaana et ei se kenenkään kimppuun käy. Päästiin noin kolmenkymmenen metrin päähän ja tää mieshenkilö alkoi sitten kutsua Pavea. No se katso mua et meenkös, ja kun annoin luvan niin sittehän sitä mentiin häntä heiluen. Huusin vaan et varo ettei koira kaada sua innoissaan kun kyykyssä siellä odottelet. Ja Pave oli heti kun vanhat tutut. Lähdettiin porukalla kävelemään ladolle ja koira oli ihan innoissaan et sai kyseiseltä mieheltä huomiota, haki keppiä ja käveli perässä savista peltoa pitkin. Ladolla kävi tervehtimässä naishenkilöt ja alkoi heti komentamaan minua et jos vaan juttelemaan jäät niin ilman namua mä en täällä ala seisoskelemaan. Toi kurja koira kun ei ymmärrä yhtään juoksennella itsekseen metikössä, mun pitää aina olla sen perässä tallaamassa. Johtuukohan toi sen mieletön haukkuminen ja "ylireagoiminen" siitä että poika taitaa olla pikkasen arka ja pelokas? No yksi hyvä puoli on tosta metelin pitämisestä, pysyvät toivottavasti varkaat ym. ei toivotut henkilöt poissa pihapiiristä.

Kuvat on nyt vähän vähissä mutta laitetaanpas tähän pieni arvoitus, Mikä ei kuulu joukkoon alla olevassa kuvassa? Vastaus kuvan alla....

No Vihtori-kissa tietysti.