Pave on ollut tässä vähän aikaan jotenkin omituinen. Lenkillä ovat suurinpiirtein kaikki ihmiset "syötävän" hyviä eli heille täytyy murista jo kaukaa ja hyppiä kuin vasikka pelotellen vastaantulijat jo valmiiksi ennenkuin kohdataan naamatusten. Tänä iltana tuli eräskin mieshenkilö ajokoiransa  (ei Paven koirakaveri Aksu vaan eräs toinen) kanssa vastaan ja vaihdettuani muutaman sanasen niin johan yritti koira rynnätä maantien yli kovasti muristen koiran kimppuun. Sitä en tiedä olisko tehnyt mitään mutta onneksi sain pidettyä niin lujasti kiinni ettei päässyt karkuun. Alkaa vähitellen ärsyttää tollanen käytös, minusta tuntuu että sitä esiintyy paremmmin tai oikeastaan pahemmin iltahämärissä. Pelkääköhän toi koiruus pimeää? Onkos kellään muilla samanlaisia ongelmia koiransa kanssa?

Kyllähän sitä jonkun pienikokoisen koiran kanssa voisi jotenkin sietää tollasta käytöstä mutta tollanen 65 kiloinen rontti on vähän liian vaarallinen tapaus. Jos ei muuten niin selkä ainakin on kohta entinen kun se nykäsee joskus oikein kunnolla. Vapaana ollessaan se on tosi kiltti muille koirille eikä välitä vieraista ihmisistä muuten kuin käy haistamassa ne ja jatkaa omia touhujaan. Tiedän että on olemassa kaikenlaisia koirankouluttajia ja -kouluja mutta olen tosi huono lähtemään mihinkään sellaiseen.

Alkaa tuntua että kohta on koiralta pallien lähtöaika. Jos se sitten alkaisi rauhoittumaan ja ikäähän sille tulee tammikuussa 2 vuotta, joten kaiketi jotain uhmaikääkin voi esiintyä. Tämän rodun edustajat ovat kuulemma "aikuisia" vasta tuossa 3-4 vuoden ikäisenä. Epäilen jos silloinkaan.

Laitetaanpas muistutukseksi kuva pentuikäisestä Pavesta, jolloin kaikki "murkku-ikäisen" kiukuttelut ja muut kasvatusongelmat olivat kaukana.