eli tällä kertaa on röntgenkuvia napsittu. Pave on parin päivän ajan taas ollut pikkasen kipeän oloinen, veikkasin että on toinen etukäpälä kipee vaikkei kyllä mitenkään ole luukannut. Mut jotenkin vaan olin näin päättänyt. No aattelin sitten että nyt vien kyllä sen lekurille että saadaan selvyys asiasta. No soitto vastaanotolle ja aika klo 16.15 heti samana päivänä eli tänään. Luottolääkäri Anna-Maija ei ollut paikalla joten Hannu Pajulahti otti meidät vastaan. Ensin pikkasen ravattiin ulkona ja katottiin luukkaako Pave mitenkään mutta hyvin meni. Kun sanoin että vinkuu kun menee maate tai hyppää autoon sanoi eläinlääkäri heti että selässä on vikaa.. ei uskonut mun teoriaa että etukäpälä olisi kipeä, ihme juttu...No sisällä sitten alettiin venytellä jalkoja eikä etujaloissa tuntunut mitään vikaa olevan (siinä meni heti mun diagnoosi pieleen), takajalkoihin kun siirryttiin huomasi heti että sieltä peräpäästähän se Pave on kipeä eli selästähän se vika löytyi. Eläinlääkäri kysyi että kumpi meistä nyt sitten oli oikeassa diagnoosia tehdessä? Mä siihen että hyvähän se on että eläinlääkäri osaa hommansa eikä asiakas ole oikeassa..minä ja suuri suuni...onneksi on Hannu huumorimiehiä...No siitä sitten rauhoittavaa lääkettä peppuun (siis koiralle) ja kun poika oli nukuksissa, porukalla nostettiin röntgenpöydälle...samalla eläinlääkäri kysyi että onko lonkat ja kyynäreet kuvattu ja kun sanoin että ei ole mutta voidaanhan ne kuvata, niin otettiinkin urakalla kuvia Pavesta. Varoitin vaan että jos ne lonkkakuvat näyttää joltain D-kuvilta niin heitetään ne sitten roskiin (tuskinpa sellasta saa edes tehdä). Kaiken maailman asennossa väänneltiin Pavea ja vaikka se oli harjattu tänään juuri vastaanotolle menoa varten, oli se siinä pöydällä kuin mikäkin takkuinen tekoturkki joka oli pesty väärässä pesuohjelmassa...hävetti ja kovasti millainen "rotukoira" siinä makasi...

Selästä ei ONNEKSI löytynyt mitään vikaa vaan lihakset on vaan ihan jumissa Pavella. Varmaan syynä lumessa pohlaaminen talven aikana, Manun hyppiminen Paven päällä ja liukas keli. Eläinlääkäri sanoi arvelleen että välilevytyrä olisi ihan varmana koiralla mutta onneksi tällä kertaa diagnoosi meni vikaan. No sitten niihin mun pelkäämiin lonkka- ja kyynerkuviin. Meillä asuu kuulemma HUIPPUYKSILÖ!!!. Olen todella tyytyväinen kun kuvittelin aina että Pave kuuluu luokkaan Ö (jostain kumman syystä tämmöinen aatos). Katsotaan millaiset lausunnot kuvat saavat Kennelliitosta, pidetään peukkuja! En laita eläinlääkärin arvioita jos ne vaikka kuinka muuttuu matkan varrella...Kiitos vaan kasvattajalle (Kennel Besaroon)  että tänne maalle on eksynyt näin hyvä yksilö...välillä sitä ei osaa vaan arvostaa omaa koiraa ennenkuin joku muu sanoo siitä nätisti...

Lääkkeenä saatiin kipulääkettä 2 viikon kuurina ja 5 kertaa fysioterapiaa...tai kuulemma auttaa jo jos itse edes hieroo...no sitähän tässä on tehty...harvasa päivä. Samalla lääkärireissulla sai poika kaikki rokotukset kun meinasi jo mennä vanhaksi...hitsi tota muistia...Nyt tuo rontti makaa tuolla huoneessaan ja kuorsaa minkä kerkeää...käytin taas tuon nukutuksen hyväksi ja leikkasin kunnolla nuo Paven kynnet jo vastaanotolla kun sain odotella, kun eläinlääkäri kävi välillä postissa ja äsken harjasin koiran perusteellisesti ja avasin kaikki takut mitä vaan löytyi...Pave kun herää se luulee olleensa jossain kauneusleikkauksessa kun näyttää niin komealta...

Manu taas on ihan sekaisin...miksi velipoika vaan makaa eikä leiki. Ei edes lähdetty iltalenkille vaan pidettiin lepopäivä. No en viitsinyt lähteä tonne vesisateeseen ja kuraan kävelemään...myönnän että olin laiskalla päällä eikä toi Manu ymmärtänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen ja komentaa mua lähtemään. No tyhmyydestä sakotetaan ja sai olla nyt oma-aloitteisesti pihalla lenkillä....Eipä näyttänyt sekään kauaa tuolla sateessa viihtyvän...piti olla koko ajan kattomassa kun harjasin tota Pavea että varmasti kaikki on hyvin veikalla...kohta täytyy mennä pissittämään tuo Pave jos sen saa hereille...Oli muutes taas aikamoisia vaikeuksia saada se autoon kun lähdettiin eläinlääkäriltä...mutta niinpä vaan sain liki 70 kiloisen koiran "nostettua" auton taakse...meikäläisessä oli havaittavissa sitä suomalaista sisua...ärräpäiden kera...

Seuraavat päivät saakin Pave olla sairaslomalla ja lenkit pidetään rauhallisena ja lyhyinä. Autoon ei hypitä ja pikkuveikka pidetään kaukana ettei pompi päälle (siis anteeksi millähän konstilla?)...