Manulla menee hyvin. Jaksaa leikkiä ja juosta päivät pitkät, välillä syödään ja otetaan muutaman tunnin unet että taas jaksaa mennä. Paven kanssa ollaan kavereita, joskin tänään Iso-Veikka rähähti keittiön pöydän alla aikamoisesti, kun Manu meni liian lähelle haistelemaan Paven intiimiä paikkoja. Hyi poika, ei saa olla liian utelias. Kyllä ne pallukat kasvaa sinullekin kun vaan ehtivät...

Ulkoleikit ovat olleet välillä pikkasen rajuja, eipä osaa tuo Pave vielä käsittää kuinka pieni tuo Manu oikeasti on. Onneksi ei ole mitään käynyt, täytyy katsoa noiden kahden perään ettei tuo ipana jää sentään tuon ison rontin alle kokonaan. Osaa se jo väistellä aika nopeasti ja heittäytyy maahan kun toinen "hyökkää".

Perässä Manu on kova kulkemaan, kaikkiin hommiin pitää ottaa osaa eli sählätä jaloissa. Lattiaharja on syötävän hyvää eli meillä ei nyt sitten siivota ainakaan sillä (ei mitään uutta). Eipä tuo Pavekaan ole vielä antanut tähänpäivään mennessä olla noiden harjojen rauhassa jos joku sellaisen erehtyy ottamaan käteen. Imurista en tiedä mitä tykkää, katotaan huomenna jospa joku tekisi lauantaisiivon. Vähäiset puhtaat (siis nyt jo entiset puhtaat) matot on kyllä jo pissitty, vaikka sanomalehtiä on siellä täällä ja ulkona Manu käy ahkerasti asioillaan; mutta joskus kun ei vaan kertakaikkiaan ehdi tai muista mennä sinne asti... 

Eli valtakunnassa kaikki hyvin ja nyt molemmat pojat makaavat ulkona mahat pullollaan sapuskasta. Paven kanssa tehtiin illalla aika pitkä lenkki, ja poika pääsi pulikoimaan veteenkin. Löydettiin taas pikkasen kanttarelleja, eli hyöty ja huvi täytyy aina yrittää yhdistää.....

Tässäpä Manu päiväunilla kuvattuna: ja ainahan sitä pitää sammua juuri oviaukon kohdalle ettei kukaan vaan pääse helpolla ohi...