siis tuolle Manulle? Epäilen vahvasti koska ei tuo ikä paljon tuota viisautta tuohon velipoikaankaan ole tuonut...Vaikka tuo Manu tuon 2-vuotta täytti niin aivot sillä on vielä puoli vuotiaan tasolla....välillä tulee mieleen että mistä se keksiikin noita sen tempauksia...no nyt sitä hillitsee ainakin päivisin (onneksi) se että se joutuu olemaan tarhassa lukkojen takana...tänään se kyllä yritti hajottaa koko aidan kun näki yhdellä kukka-asiakkaalla koiran...hyppäsi aitaa vasten niin että tukipuu katkesi ja portti aukesi lukosta...onneksi ei pojat sitä huomanneet vaan kun menin katsastamaan vauriot niin näin että karkaaminen olisi ollut aika helppoa...kiitos huonojen hoksottimien eivät koirat osanneet käyttää tilaisuutta hyväkseen...nyt ovat sitten pienessä tarhassa niin kauan kun joku ehtii korjata ison tarhan aidan ja jos vanhat merkit paikkansa pitää siihen voi mennä aikaa, ainakin jos en potki tota isäukkoa takamukselle huomenissa että nyt vasara ja naulat käteen...

Manulle taisi tuo ekan näyttelyn "menestys" mennä hiukan päähän...ei halua luopua noista punaisista nauhoista vaan roikuttaa niitä kaulapannassa edelleen...tai voihan se olla että hyvä arvostelu laittoi meikäläisen sekaisin...katotaan mihin suuntaan lähdetään seuraavan kerran esittelemään poikaa...ei kai meihin purrut siellä Haminassa näyttelykärpänen...no onneksi ennemmin se kuin vaikkapa punkki....

Onkohan tässä tulevaisuuden näyttelypari...Meri-Kukka ja Manu...

Joka kesäinen "siilentappo operaatiokin" on vihdoin ja viimein alkanut...luulin jo että siilit ovat jotain oppineet edellisestä kesästä ja osaavat pysyä poissa mutta kyllä joku rohkea yksilö oli eksynyt yhtenä iltana meidän pihalle...Koirat olivat sisällä ja kello yhden aikaan yöllä (siis tottakai juuri silloin kun olin nukahtanut sikeään ruususen uneen) alkoi kuulua alakerrasta kovaa läähätystä ja vinkumista....meillä on KUUMA!!! ne tuntuivat huutavan...no enhän mä voinut tietää että "Siili Rohkea" oli tullut vierailulle vaan laskin rontit ulos...ja heti oli molempien kuonot ilmassa..."Kuka on käynyt ruoka-astiallamme ne ihmettelivät rapun edessä",...siitähän se metsästys lähti käyntiin....sitä mentiin edes takaisin pitkin pihaa...nenä maassa kiinni niinkuin jollain ajokoiralla...aavistin tulevan ja yritin houkutella poikia kaikin tavoin tarhaan....välillä narrasin että tulkaa, lähdetään autolla ajelemaan...ei mitään tehoa....heilutin namupussia muttei kiinnostanut....tässä välissä voin huomauttaa että olin pukeutunut vain lyhyeeseen yöpaitaan ja punaisiin saappaisiin eli olin todella viehättävän näköinen ja meinasin paleltua kuoliaaksi...siispä takkia laittamaan päälle ja taas pyydystämään koiria kiinni...niiden juoksu tyylistä ja reitistä voin päätellä että olipas se "Siili Rohkea" ollut kova tutkimaan ja nuhtomaan kaikki nurkat pihassa...pojat juoksivat edestakaisin kuin päättömät kanat konsanaan...en pysynyt niiden perässä millään vaan näin ja kuulin siellä hämärässä vain sen että kaksi tuhisevaa ja pöhisevää koiraa meni peräkkäin sinne sun tänne....hulluja tuntuivat olevan ja joku "uhri" oli niiden kiikarissa...yhtäkkiä kuului kauhea rapina ja kahina...metsässä puun oksat katkeilivat kun vihdoin nuo kaksi saavuttivat saaliinsa...ja mikä kamala karjunta alkoi...enhän mä voinut sinne metsään mennä kun en nähnyt mitään...nurin olisin ihan varmasti mennyt ja jalka olisi nyt paketissa...siispä hätä keinot keksii ja ainoa mihin nuo pojat reagoivat on pakettiauton pörähdys käyntiin....siis tuli itsellekin mieleen että voiko tää olla totta....jos nyt joku näkisi kattoisi mua hulluksi...tai siis vielä hullummaksi kuin jo olen...kuka muu on ajellut Hello Kitty-yöpaidassa keskellä yötä ympäri pihaa? Tuskinpa kukaan muu....mutta aatelkaa tää konsti tehosi...siili jätettiin rauhaan ja koirat juoksivat auton perään ja siitä sitten pääsivät kyytiin...aattelivat varmaan että nytkös me lähdetään yölenkille...no ihan varmasti...kyllä ne joutuivat tarhaan arestiin muutaman saattelevan kirosanan kera...nyt mulla onkin joka iltainen pelko koska se siili taas ilmaantuu pihaan ...täytyy ennakoida ja laittaa pojat etukäteen tarhaan...makailevat nytkin tuolla toistaiseksi ehjässä tarhassa....sinne ne menivät aatelkaas vapaaehtoisesti kun lahjoin ne siskon tekemällä piimäkakulla...se on semmoinen herkku mitä ne eivät voi vastustaa...toivottavast eivät kyllästy siihen koskaan tai meillä tulee iso ongelma siihen millä keinoin niitä pystyy huijaamaan....

Tässä ei onneksi haistella siilin perään vaan etsitään heitettyjä namuja....

Lenkillä ollaan käyty vähän joka puolella...mutta aina löytyy jonkinmoinen uimapaikka...tässä sentään ollaan ihan joella eikä sentää missään kuraponnissa...

Urheillessa palaa kaloreita ja lenkillä on pidettävä pieni ruokatauko...tässä maistellaan tuoretta heinäää...hyvää ja ravitsevaa mutta nolla kaloria....

Sitten taas jaksaa mennä...

Nyt alkoi tää vuodatus tökkimään ja en saa lisättyä enää yhtään valokuvaa...siispä juttu jää tähän ja tarina jatkuu seuraavassa numerossa.....