Aika menee kuin siivillä...kohta Pavekin täyttää jo viisi vuotta...välillä tuntuu että se on kuin pentu vielä kun temmeltää tuon pikkuveikan kanssa...välillä se on kuin vanhus kun laahustaa tuolla pihalla...nyt on ollut ihmeen hyvä syksy sairauksien kannalta...ei ole ollut kuin pientä jalkavaivaa...siitä täytyy olla kiitollinen koska Pavella on ollut sellaisia sairauksia joiden hoidossa se on täytynyt aina nukuttaa...laskin yhtenä päivän että Pave on elämänsä aikana nukutettu lähes 10 kertaa.... kauhea määrä..

Minut on nukutettu pienenä tyttönä vain kerran...mutta nyt on edessä polvileikkaus joka kuulemma tehdään nukutuksessa...ja sehän kauhistuttaa minua ihan kamalasti..jos en herääkkään siitä...sanoinkin lääkärille että eikös sitä voisi antaa muutaman puudutuspiikin polveen niin sillä pärjättäisiin...tai ihan ilman mitään...mitäs se pieni kipu nyt meinaisi kun polvea sorkittaisiin....ei kuulemma onnistu...höh...ihme juttu...jos potilas itse haluaa leikkauksen ihan "luomuna"...koska sitten pääsen sinne leikkauspöydälle...sen määrää nyt tuo minun eläkelaitos eli Mela...eli jos lääkärin e-lausunto menee läpi ja saan maksusitoumuksen yksityiselle puolelle pääsen varmaan kuukauden sisällä...jos en niin joudun odottamaan sen puoli vuotta ennenkuin mitään tapahtuu...polvessa on ortopedin mukaan sisempi kierukka mennyt rikki...no joku sieltä on hajonnut kun välillä pistää niin mukavasti että meinaa polvilleen langeta...eli ehken olekkaan luulosairas....toivottavasti tuo päätös melasta tulee myönteisenä...ei koko talvea jaksaisi luukata kuin konkka koponen...välillä sitä tuntee itsensä kyllä niin vanhaksi mummoksi kun kenkkaa tuolla teillä...

No lenkillä olen yrittänyt käydä..välillä on ollut kyllä pakko antaa periksi ja suosiolla itse körötellä autolla ja pojat köpötelleet siinä vieressä tai auton edessä vauhdin antajana...joskus taas olen pystynyt kävellä ihan hyvin...juostakin muutaman askeleen...seuraavana päivänä sen on sitten taas huomannut että sitä ollaan oltu lenkillä...eli ei kestä polvi nyt kunnolla mitään liikkumista..kengän laitto jalkaan tai pois ottaminen on välillä yhtä tuskaa...sitä huudetaan kivusta kun jalka menee "väärään" asentoon ja kipu on jotain kauheaa...ja minulla on tuo kipu kynnys kyllä todella ylhäällä...eli minua ei pienet kolotukset ym. pahemmin hetkauta..joten voitte tästä kuvitella kuinka kovasti polveen sattuu...lähipiiri alkaa olla jo aika täynnä mun valitusta: "ai kun polvi on kipeä, ai kun sattuu...ai ai ai....". Tätä se on ollut elokuusta lähtien...itseäkin alkaa jo kyllästyttää ainainen itku ja valitus...terveitä päiviä kiitos!!!!

No mutta pojat on onneksi kunnossa...ja ihan pirteitä vaikka mamma on pikkasen masentunut kun ei voi täyspainoisesti ulkoilla koirien kanssa...tuoreita luita ollaan naposteltu tällä viikolla...Pavellekin ovat ne maistuneet...ei kylläkään yhtään hirven luuta ole näkynyt mutta kepaa nuo naudanluutkin paremman puutteessa...yksi luu roikkuu vielä muovipussissa tuolla ulkona...ja sitähän tuo Manu-poika kyttää...mutta kun se on niin iso niin pitäisi sirkkelillä puolittaa että saisi tuo veikkapoikakin osansa siitä..jos vaikka huomenna saisivat pojat nautiskella isänpäivän kunniaksi luuta ulkosalla...ja isänpäivästä puheenollen pitäisiköhän sitä lähteä siivoamaan ja leipomaan..huusholli on kuin myrskyn jäljiltä...illalla on lähtö viihteelle serkkuja tapaamaan ja viettämään semmoista tyttöjen iltaa lähikuppilaan...jos menisi tanssilattialle luukkaamaan tuon kipeän polven kanssa...tiedä vaikka paranisi siellä kun oikein hyppisi...

Tässä on kuvia lähinnä Pavesta....tuo pikku-veikka on vaan niin nopea että siitä ei saa kuin häntä/takapuoli kuvia...