Tänään oltiin taas saamassa oppia siihen miten koiraa pitäisi kouluttaa. Aamulla lämpömittari näytti peräti -20 astetta pakkasta, joten oli pukeuduttava lämpöisesti ettei saisi paleltumavammoja tai vilustuisi vaikkakin olemme sisätiloissa. Aamulenkki jäi koiran kanssa minulta tekemättä, mutta onneksi tuo äitee lupas hoitaa sen homman. Heh, heh, paleltukoot vanha mummo ennemmin.

Kurssilla oli ihan mielenkiintoista asiaa käsiteltävänä. Oli puhetta johtajuudesta, dominoivasta sekä alistuvasta koirasta, stressaavasta koirasta ym. Oikeastaan puhe liiteli asiasta toiseen, kun jollain oli aina jotain kysyttävää tai antaa esimerkkejä koiransa käyttäytymisestä. Meidän Pave yrittää välillä ottaa aina johtajan paikan perheessä, ei vielä ole onneksi siinä onnistunut.

Lenkillä sitten tuolla kylmässä yritin harjoitella koiran kanssa sitä että se malttaisi istua mun vierellä paikallaan jonkun aikaa. Tai oikeastaan kyllä se osaa istua kun ei mikään muu ulkopuolinen seikka sitä häiritse, mutta annas olla jos juttelen jonkun kanssa lenkillä niin poika pistää hulinaksi ja kaivaa mun taskusta namua ja haukkuu naaman edessä. Siihen tilanteeseen pitäisi nyt harjoitella paikallaan oloa. Katotaan miten käy.

Rähinäkavereita ei tullut tänään vastaan joten en pystynyt harjoittelemaan Paven kanssa koiran ohitusta. Voi kun siihen saisi muutoksen, ettei tarvisi stressata meidän kummankaan, et mitähän käy kun taas ne muutamat koiruudet tulee maantiellä vastaan. Muuten Pave käveli tosi nätisti eikä vetänyt hihnassa. Katsekontaktia pitää harjoitella kovasti, Paven katse kun väkisin menee tuonne namutaskuun eikä mun silmiin.

Oikeestaan tuli tän päivän lenkillä mieleen et toivottavasti mä en ole liikaa moittinut ja mollannut Pavea kurssilla, eihän sen käytös lenkillä ole mun mielestä mitenkään huonoa muuten kun just tuo inhottava rähinä niitä muutamaa uroskoiraa kohtaan. Sisällä käyttäytyy hyvin, ei varastele ruokaa pöydältä, ei hypi sohvilla, ei pureskele kenkiä eikä tuhoa muutakaan, ei ole koskaan ollut tuhovimmaa. Kurssilla olen jo kuullut kuinka moni koira on syönyt sohvan, tuolin jalat ja hienot saapikkaat ym. Et ei tää meidän koira ole sieltä pahemmasta päästä, onneksi.

Mutta tottakai ne muutamatkin pikku "viat" pitäisi saada kitkettyä käytöksestä pois, etenkin jos tulee hommattua Pavelle se koirakaveri. Eihän se ole kivaa että pentu oppisi kaikki huonot käytöstavat isolta koiralta ja sitten olisi kaksi rähisijää tuolla kylällä lenkillä.

No huomenna jatketaan opiskelua, koiran kouluttaminen on aiheena.

Tässä on kuva Paven "koiraserkuista" eli veljeni norjanharmaa hirvikoirista, Arttu 8 v. ja Riku 5 v. Heitä käydään morjestamassa lähes päivittäin tuossa naapurissa.