Joulu meni...niinkuin joka vuosi se on niin tehnyt....rauhallista oli...aattona saatiin maa valkoiseksi mutta nyt on taas kuraa ja märkää joka puolella. Myrskyä on ollut...sähköt olivat tapaninpäivänä pois 8 tuntia...onneksi on vanha puuhella jolla sai ruokaa laitettua ja kahvit keitettyä....

Pojat jaksavat hyvin...kiittävät Hannaa joululahjoista...syöty on hyvällä ruokahalulla!! Muutama muukin paketti oli eksynyt pukinkonttiin pojille...meikäläinenkin oli ollut ihmeen kiltti kun minuakin se pukki muisti...

Pojilla oli ennen joulua näin paljon sitä joulumieltä...meidän viralliset joulukuvat suurinpiirtein olivat siis tätä...Pave taisi muistaa että viime jouluna sillä oli tuo kaulus mikä nyt Manulla oli...eli omasta on pidettävä huolta.."Tänne se kauluri!!!".

Jouluvalmistelut sujuivat ihmeen hyvin vaikka olinkin ollut edellisellä viikolla siinä polven tähystysleikkauksessa...oli "miellyttävä" kokemus...aina leikkausta seuraavan päivään asti...illan edellä polvi ja koko jalka turposi puolta suuremmaksi kuin toinen...ajattelin jo että elefanttitauti iski siihen kinttuun tai jokin muu tauti...no viikonloppu itkettiin ja valiteltiin kokoajan...yöunet pystyi laskemaan yhden käden sormilla...siis koko viikonlopun ajalta...kipu oli jotain kamalaa...sellaista en ennen ole kokenut...mutta sitkeästi sitä sinniteltiin kun luulin että tämä oli sitä "normaalia" kipua mikä leikkauksen jälkeen kuuluu olla...en lähtenyt kehoituksesta huolimatta ensiapuun...ennemmin kirosin ja manasin kotona...no maanataina oli pakko soittaa lääkärikeskukseen ja kysyä neuvoa..siellä leikkaussalin hoitaja sanoi että normaalia on...mutta kysyy vielä jospa lääkäri haluaisi nähdä minut...Ai että normaalia mä ajattelin...siitähän sitä sitten lähdettiin kiukuissaan ja hammasta purren jouluostoksille...siellä sitä mentiin keppien kanssa ihmisporukan mukana...ei ollut kipeä jalka ei...siis ihan normaali oli...no joo...mä en ole siis normaali...moni ei olisi pysytynyt kävelemään sillä koivella mutta jos mä jotain päätän niin sitten sitä mennään vaikka jalka olisi irti poikki.

Maanantai-iltana pääsin sitten leikkauksen tehneen lääkärin puheille...halusi siis nähdä minut...tai siis mun polven...no antoi kivasti odottaa puolitoista tuntia odotushuoneessa jossa siis kärsin ja suurinpiirtein olin tajuttomuuden rajamailla...lekuri katsoi heti että nyt ei ole kaikki ihan ok...etsin isoimmat farkutkin mitä kaapista löytyy ja niihinkään ei meinannut jalka mahtua...eli sinne polveenihan oli kerääntynyt aikamoinen määrä verta...vanhaa sellaista kuulemma...mitä leikkauksen aikana oli jostain suonesta jäänyt tihkumaan...ai kun helpotti heti kun se paineen tunne lähti jalasta...kipeä se on edelleenkin...taipuu miten taipuu...kävelyt on tosi vähäistä mitä pystyy tekemään...lenkit jääneet siis edelleenkin tosi pieniksi noiden poikien kanssa....

Mutta eilen mä läksin vihdoin ja viimein yrittämään jospa sitä pystyisi edes vähän aikaa käppäilemään noiden hauveleiden kanssa tuolla metikössä...Merikukka lähti mukaan ja mentiin vanhalle hiekkakuopalle kävelemään...pojat saivat juosta ensin auton vieressä tietä pitkin ennen kuin löydettiin sopiva parkkipaikka...pelkäsin että susia tulee vastaan kun oli olevinaan niin "vierasta" maisemaa...ei näkynyt ketään...minäkin siellä mönkää menin sammalmättäillä...pojilla oli hauskaa kun saivat seuraa lenkille...ei sitä ole kiva kahdestaan hölkötellä auton vieressä..se on ihan tylsää...nyt ne juoksivat ylös ja alas hiekkakuoppinen reunoja pitkin...hyvää kuntoilua..Merikukka yritti pysyä niiden perässä muttei niille mitään voinut...kuva on hiukka huonolaatuinen mutta siitä näkee hyvin että neljällä jalalla pääsee paremmin mäen ylös kun kahdella tönkkö koivella..

Ja mihinkä suuntaan nyt mennään...ja pääsekö se mamma sieltä tulemaan kun niin tuntuu luukkaavan...

Pave-poika poseeraa...

Pikkasen on tylsää kun ei ole muita koiria näkyvillä...ei edes niitä mamman pelkäämiä susia...

Mutta mitä ihmettä...kotia kun päästiin niin ne "sudet" olivatkin meidän omalla pihalla...APUA!!!

Uskaltaakohan niihin koskea...

Nehän on ihan kesyjä ja kivoja....

Manua taisi pikkasen "hirvittää" nuo hukat...ettei ne vaan kuiteskin söisi sitä...

Sopuisa lauma noista neljästä tuli...yhdessä käytiin pyytämässä minulta namujakin....

Pave vielä tarkistaa ettei vaan jäänyt yhtään namua rapuille...kun niin kovasti oli siinä suita auki jospa joltain olisi tippunut jotain....Manu ja Bianca on saaneet namuja tarpeeksi...

Näyttääpä tuo Manu aika jytkyltä Demon ja Biancan rinnalla....meidän pikku poika on kasvanut isoksi mieheksi...

Pavekin koittaa tutustua susiin mutta täytyy nyt ainakin hajurako pitää ettei vaan käy huonosti...

sillä eihän sitä koskaan tiedä vaikka päätyisi susien paistiksi ja jäisi vain luu jäljelle....

Ps. No ei ne poikia syöneet...kaikki elävät ja voivat hyvin...nuo sudet on siis minun kummitytön koiria...koirasusia...sutta niissä on ehkä 0,000001 %...ainakin mun mielestä....