Uuden Vuoden aattona oltiin Paven ja veljentytön kanssa ulkoilemassa. Meri-Kukka on kohta 5-vuotias ja tykkää kovasti olla täällä mummolassa. Yleensä leikkii olevansa joko Klaara-kissa tai Ressu-koira. Olimme tuossa pihapiirimme lammikon jäällä ja otin muutaman kuvan tuosta kaksikosta.

 

Toisen koiran rotu on leonberginkoira mutta toisen on pikkuisen epäselvää...

Tässä Pavea alkaa jo vähän väsyttää, oltiin tultu vähän ennemmin lenkiltä.

Mistähän kennelistä tällaisia koiranpentuja löytyy?

UUDENVUODEN PÄIVÄ!

Ensimmäinen päivä tammikuussa alkoi taas samalla tavalla niinkuin jokaikinen muukin päivä. Lenkille lähtö odotti heti kun aamukahvit sai juotua. Ei auta vaikka kuinka laiskottaisi:  joku ihmeen märkä kuono tökkii kylkeen kokoajan vaatien että hörppäses se sumppisi nopeasti alas et päästään lähtemään.

Tänään lähdimme ensin autolla viemään hautausmaalle kynttilöitä ja sen jälkeen oli tarkoitus ajaa auto parkkiin metsän laidalle josta lähtisimme kävelemään kohti peltoja. No näinhän se oikeastaan tapahtuikin, mutta pienen mutkan kautta. Ensin Pave ajatteli varmaankin mennä toivottamaan Hyvää Uutta Vuotta naapurin ajokoiralle, koska karkasi pihalta kun olimme menossa autolle. Yleensä on ensimmäisenä menossa autotalliin mutta nyt oli kyllä niin veikeän näköinen ilme naamassa, kun huomasi tilaisuuden tulleen lähteä livohkaan.Ei auttanut mikään kutsu vaan suosiolla lähdin autolla perään.

Siellähän se viiletti häntä pystyssä kohti naapuria. Ajoin koirasta ohi ja menin odottelemaan pihalle. Ei millään suostunut antamaan kiinni vaan piti merkkailla hajujaan joka paikkaan. No tulihan se naapurin rouvakin ulos katsomaan mitäs me siellä mekastetaan. Kysyi miten Pave suhtautui uuden vuoden raketteihin. Kerroin että oli jonkin verran rauhaton ja läähätti normaalia enemmän mutta onneksi ei sentään hyppinyt seinille. Heidän ajokoiransa oli kuulemma ollut aika stressaantunut,  kieli oli roikkunut 30 senttiä ulkona ja kovasti oli läähättänyt; aamullakaan ei uskaltanut kunnolla mennä ulos. Voi Aksu parkaa, ikäähän silläkin on jo 8 vuotta ettei tollanen varmaan tee hyvää terveydelle.

Mutta mikäs ihme se on et koirat pelkää kun meikäläinenkin luuli sodan syttyneen. Aksu-koiran  lähinaapurissa oli pamauteltu oikein kunnon paukulla: ei vähempää eikä enempää kuin dynamiitilla. Ne paukkeet tuntuivat meidänkin taloon asti, ikkunat helisivät ja koko talo tärisi. Ai kun mua ärsyttää tollaset tyhmät ja lapselliset ihmiset jotka eivät ajattele muita kun itseään. Nämäkin uudenvuoden juhlijat ovat keski-ikäisiä ukonköriläitä. Luulisi olevan vähän enemmän järkeä päässä mutta ei näköjään. Työntäisivät ne dynamiittipötköt... sanonko mihin....

No päästiinhän me sen Paven kanssa viimein lähtemään sinne lenkille, tehtiin se hautausmaakierros ensin. Kynttilät eivät millään meinaneet syttyä, sen verran kova tuuli oli. Lensin vielä kivasti nurinkin liukkaalla reunakivelle astuessani. Onneksi ei kukaan nähnyt ja pääsin kyllä äkkiä ylös. Jäi vaan ison takamuksen kuva lumeen...

Metsään päästessämme oli tosi kiva kävellä kun aurinko paistoi ihanasti. Kiersimme ns. moottorikelkka lenkin kun ajattelin ettei siellä paljon ainakaan kelkkoja tule vastaan kun ei ole luntakaan. Oli siellä joku ajellut mönkärillä. Ja tietysti tuli joku vieras pariskunta vastaan keskellä polkua. Pavehan tästä riemastui ja haukkui ja juoksi ympyrää. Pariskunta töljötti vaan hiljaisena, piti sanoa heille että puhukaa nyt jotain että koira tunnistaa teidät ihmisiksi. Ihme kun noi ihmiset on niin tonttuja ettei ne ymmärrä sanoa koiralle mitään, Pave ainakin vierastaa sellaista ihmistä joka ei puhu sille mitään. No sai ne peloltaan kaikistettua muutaman sanan suustaan että päästiin kävelemään ohi. Pave oli kyllä vähän sen näköinen et sen olis  tehnyt mieli antaa vähän  kyytiä heille mut onneksi  meni sitten menojaan. Huusin vielä perään että toivottavasti ette kovasti pelästyneet: arvatenkin tuli pariskunnalle kuitenkin pyykkipäivä...

Tässä muutama kuva tältä päivältä. Kuvat on otettu kännykällä joten laatu ei ole mitenkään hyvä. Tekisi mieli ostaa kunnon järjestelmäkamera, ei noilla pikkuisilla digikameroillakaan saa oikein kunnon kuvia otettua.