Ensiksi Manu kiittää kaikkia 1-vuotis onnitteluista...juhlat oli ja meni. "Kakku" tuli syötyä ennenkuin se edes ehti kakun muotoon...maksalaatikko aterialla ja nakkipussi porukalla kaksi- ja nelijalkaisten kesken...no saihan tuo poika sentään lahjaksi uuden harjan (puuvartisen, joka ihan 100 % tulee syödyksi), ison puruluun ja tottakai uuden vinkulelun...ihan kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi...

Aika menee lähes kokonaan puutarhalla kukkia myydessä ja hoitaessa. Koirat ovatkin sitten pikkasen jääneet taka-alalle (kerrankin). Nyt kun nuo ilmat ovat olleet taas muutaman päivän tosi helteisiä ovat ne makailleet ihan tyytyväisenä tarhassaan ja välillä kyttäilleet mitä ihmeen porukkaa lappaa meillä ja kantelee kukkia autoonsa...Tänään asiakkaana kävi eräs naishenkilö joka pongasi heti nuo "Täällä vartioin minä" kyltit tarhan aidassa ja niissä olevat leon kuvat...tottakai hän ne huomasi kun itsellä on kuulemma 8-vuotias urosleo nimeltään Ekku, Maxigorin kennelistä. Siinä olisi mennyt kivasti koko päivä jutellessa koirista mutta maltoin sentään antaa asiakkaan katsella kukkia. Hain kyllä tuon meidän "asiakasystävällisen" koiran eli Manun näytille ja kylläpäs sitä rapsuteltiinkin...

Lenkit ovat rajoittuneet rannalla käymiseen...uinti- eli kahlausharjoitukset ovat maittaneet pojille ja eilen ne saivat ylläriksi uimakavereitakin mukaansa. Vanhat tutut Teri ja Bella tulivat yhdessä rantaan ja meno oli taas mahdotonta. Ilmankos nuo rontit ovat taas tänään olleet pikkasen hiljaisena....Hassua seurata miten nuo isot pojat köpöttelevät tuolla vedessä, tuntuu että ainakin tolla Pavella on nuo takajalat ihan tönköt kun se kahlaa syvällä vedessä. Tehokasta vesijumppaa taitaa olla...pitäisiköhän itsekin kokeilla?

Karvanlähtö on jotain ihan kamalaa...molemmilla pojilla. Pavelta lähtee talviturkki ja Manulta talviturkki ja vauvakarva. Harjattu ollaan useampana iltana ja kylläpäs sitä karvatuppoa on piha täyteen. Yhtenä iltana oli "karvaämpäri" jäänyt aitanrapuille harjan kera ja tottakai Manun piti mennä uteliaisuuttaan katsomaan mitä ihmettä siellä voisi olla (niinkuin ei olisi tietänyt). No karvat oli tietysti levitetty ämpäristä pitkin pihaaa ja harja yritetty pistää uuteen muotoon (onneksi siinä onnistumatta). Meikäläinen kun meni katsomaan mitä se pikku-poika taas touhuilee tuli minua pihalla vastaan koira jolla oli kuin jostain ihmeestä kasvanut pitkä parta..harmillista ettei ollut kameraa mukana, olisitte tekin saaneet nauraa...

Ja mitäs muuta kivaa se Manu on taas tehnyt? Yöllä meillä alkaa elämään ihan joku eri eläinlaji kuin leonberginkoira...pimeässä liikkuu joku iso, pitkäjalkainen, karvainen otus, joka järjestelee kukkaistutuksia oman makunsa mukaan. Käydään puutarhan istutuspaikalla hakemassa pajukoreja (nyt on laitettu esteet eteen) joihin on kiva suunnitella omia asetelmia (siis jos kori pysyy ehjänä niin kauaa) ja konehallissa (joku laiska jättää aina ovet auki) nuhdotaan kaikki paikat. Työhanskat ovat aamulla "pesty" tai ainakin ne on jostain syystä märät...Samassa hallissa on tyhjiä rypsinsiemensäkkejä kasallaan ja niitä on siis ihan pakko levitellä yön aikana edes muutama sinne sun tänne pihalle ja mielellään niiden kestävyyttä pitää myös testata: Testin tulos on se että ne ovat paljon heikompia kuin nuo muoviset apulantasäkit....Yhtenä aamuna löytyi keskeltä nurmikkoa kasvihuoneen pöydillä käytettävää  altakastelumattoa tai siis mitä siitä rullasta oli enää jäljellä (onneksi siinä ei ollut paksulti kääritty enää mattoa). Joku nimeltä mainitsematon puutarhuri oli taas jättänyt sen johonkin nurkkaan nojalleen ajattelematta että meillä liikkuu yöaikaan tuholainen pihapiirissä...Hampaiden raatelun jäljistä päätellen tekijä oli ollut todella agressiivisella päällä...mattorulla oli aika huonossa tilassa aamulla löydettäessä...muutaman amputointileikkauksen jälkeen siitä saatiin ehtaa tavaraa pari metriä jos ei lukuisien reikien anneta haitata...

Ja näyttää siltä että tämä oma ympäristö alkaa olla jo niin monta kertaa pengattu läpikotaisin on siirryttävä naapurin tontille tekemään noita "tutkimusmatkoja"...Yhtena aamuna Manu tulla viipotti innoissaan jokin kumman kannu suussa. Lähempi tarkastelu osoitti että se oli löytänyt  tupperwaaran kannun muovipussissa ja kannussa oli kanankakkapapanoita...Olipas Manu tehnyt hienon löydön naapurin autokatoksesta ja omasta mielestään varmasti myös maukkaan ja tuoksuvan...Naapurin rouva kun kävi hakemassa kukkia kysyin että onkos teillä käynyt kutsumattomia vieraita? Ei ollut huomannut mitään mutta kyllä meitä molempia nauratti nuo Manun kotkotukset...mitähän seuraavaksi? Kyllä tuo Pave oli helppo lapsi verrattuna pikku-veikkaan...

Kuvia on tultu otettua siis tosi vähän...eipä ole ehtinyt. Kuvia pitäisi ottaa myös tuolla puutarhalla ja päivitellä noita sen omia kotisivuja..ei vaan saa aikaiseksi. Huomenna on pakko yrittää jossain välissä räpsiä...Kännykällä otin muutaman kuvan noista koirista kun olivat taas neljän laumassa pulikoimassa joella. Joku sentään onnistuikin...

Ai niin...käykääpäs tutustumassa Katjan ja Ronjan ihka uuden lemmikkitarvikeliikkeen   kotisivuihin...kaikki jotka liikkuvat Ylöjärven suunnalla nyt ostoksille heti miten tai otattamaan hienon valokuvan lemmikistään....sekin onnistuu TASSUPARISSA.

Ja nyt näihin minun ottamiini ei niin ammattilaisen valokuviin...

Manu ja ihan eka tyttöystävä Bella...

Varokaa nyt mä ravistelen....

Uskaltaisko antaa namua Terille...tässä Sanna opastaa Meri-Kukkaa miten koiralle annetaan oikeaoppisesti namupala...ja ei Teri näykkässy sormesta...

Meidän vesipuhveli...kaislaheinä on hyvää mutta huonosti sulavaa...aamulla autokyydissä se tuli todistetuksi kun Pave puklasi ison heinäkasan tavaratilaan...