No ei nyt sentään Paven pallukoita otettu pois jos joku niin luuli...patti poltettiin jalasta...lähti tosi hyvin pois..oli ihmeellinen rasva/kudospatti...lääkäri leikkasi sen halki kun tahdoin nähdä mitä se on syönyt...luulin jos vaikka hämähäkki siellä olisi asustellut...

Pave nukahti hyvin...kuorsasi leikkauspöydällä joten uni oli sikeää...kolmeen tyttöön nostettiin se ylös ja meikäläinen totesi taas että onpa huonot voimat mulla hauiksissa...meinasi poika väkisinkin tippua käsistä...painoa ei saatu punnittua kun ei suostu menemään vaakan päälle sitte millään...siinäkin tullut mammaansa...kukas sitä nyt haluaa tietää kauhean totuuden elopainostaan...

Poika osasi käyttäytyä hyvin ennen kuin pääsi unten maille..seurasi yhtä puolivuotiasta koiraa sisälle ja ennen kuin tajusikaan sai piikin pyllyyn...leikkaus tai siis patin poisto polttamalla kesti varmaan sen pari minuuttia...ei edes tarvittu tikkejä ommella..joten vaikka patti oli olevinaan "iso" niin se oli jalassa kiinni kuin narun päässä...outo tapaus..onneksi ei olut mikään sen vakavampi juttu.

No siinä samalla kun poika kuorsasi...otti eläinlääkäri leikkurit käteen ja keritsi Paven takamuskarvat ihan kuliksi...oli ihan pakko...tai no ehkä ne olisi saanut selvittyä kun poika nukkui mutta kukas sitä tunti tolkulla alkaa eläinlääkärissä koiraa harjaamaan..meillä on siis nyt karvaton koira takapäästä...onneksi häntä suojaa pyllyä pahimmilta viimoilta...hurjan näköinen se kyllä on...anteeksi vaan Pave mutta ei sua paljon kehtaa kavereillesi näyttää...toivotaan että karvat kasvaa äkkiä takaisin ja että nyt tää ihmeinen yrittää harjata pikkasen useammin niitä ettei enää tulisi takkuja...yhteistyö kykyä odotetaan myös itse pojalta...

Kynnetkin on pätkästy ihan lyhyiksi...kiitos siitä avustajalle...taas pärjää vähän aikaa...eli kaikki hyvin ainakin tänään..huomisesta ei tiedä mitä tuleman pitää....kuvaa ei pojasta ole vielä tohtinut ottaa mutta jospa huomensissa napsaisi teille hiukka kauhukuvaa...tai sitten ette voi pidätellä naurua...

Eilen poikia kävi vihdoin ja viimein morjestamassa tuon ukkelin tytön koira Elviira...puhetta on ollut vaikka kuinka monta kertaa etä "Ellu" voisi tulla tutustumaan meidän karvaturreihin...nyt oli viimiset hetket tulla koska Pave leikataan huomenna ja Ellukin menee torstaina streiloitavaksi...tikit jalassa ja vattassa on aika paha riehua...

Meikäläinen tuli taas tyhmyttään maininneeksi noille pojille että odotettavsissa on naisseuraa...siitähän ne menivät ihan hysteerikseksi ja puoli päivää istuivat pihalle ja tuijottivat maantielle että koska se tulee..............

No tulihan se Elviira Johannan kanssa vihdoin ja viimein...Pojat pääsivät ensin rappusille moikkaamaan mutta heti siitä oli portti aukaistava kun isot miehet itkeä jollottivat tytön perään...Ellu taisi kyllä pelätä noita rontteja ekaksi aika paljon...häntä oli niin jalkojen välissä että...mutta vähitellen siitä alkoivat tutustumaan toisiinsa ja kohta vauhti olikin jotain ihan mahdotonta..eihän meidän pojat pärjänneet sitten millään tolle tuhatkiitäjälle...Pave komensi jo haukkumalla että leiki äläkä kokoajan juokse karkuun...ne olisivat halunneet vain painia lumihangessa likan kanssa..no Manu yritti kyllä jotain muutakin mutta siitä tehtiin heti loppu...

Apuva!!! Toi on iso ja se syö mut varmaan ihan kohta...mamma...missä sä oot!!!!!!!!!!!

Mä vaan vähän haistelen sun parfyymiä...onkos se mitä merkiltään..hyvältä tuoksuu...

Apuva....nyt niitä on jo kaksi...mitenhän mun käy...

Ja nyt toi toinen tuijottaa mua sillä silmällä...tästä ei hyvä seuraa...jos mä vähän räpyttelen sille silmäripsiäni niin kyllä se varmaan ihastuu minuun..."Räps, räps..."

Piiritys...

Vauhtia piisasi...taisi kaikki koirat olla illalla aika väsyneitä...tänään meidän pojilla olikin vapaapäivä lenkkeilystä...

Kyllä se Elviirakin osasi antaa pojille kyytiä...

Huomenna onkin Pavella siis se patin poisto...laitan siitä sitten juttua kunhan ehdin ja poika selviää nukutuksesta...

Viikonloppuna löysin Paven oikean takajalan kintereestä ihmeellisen patin...mustan kolme senttiä halkasialtaan olevan patin..parhaiten sitä kuvailee sanomalla että olipas iso punkki...no ei se punkki ollut...minä jo kuvittelin vaikka mitä...kuoletin jo koiraa..että tässäkö sen nyt oli pojan elämä..juuri täytti 5 vuotta ja nyt iski syöpä...

No tänään päästiin sitten eläinlääkärille näyttämään tuota ihmetystä...mikä lie sanoi Anna-Maija...kasvain jonkinlainen...aivan kuin olisi pullahtanut rasvapahkura jalasta ulos...no selvyys patin olemuksesta tulee ilmi ensi keskiviikkona kun se poistetaan..on sellaisessa paikassa että helposti pääsee repeytymään kun Pave juoksentelee tuolla metikössä...jos se näyttää syövältä se läheteään tutkittavaksi...mutta ei kuulemma tarvi yöunia menettää...

Ainakin poika on hyväkuntoisen oloinen...ihmeellisiä patteja sitä vaan voi löytyä harjauksen yhteydessä...on se patti varmaan ollut jo aika kauan mutta on vasta kasvaessaan tullut sieltä karvojen seasta esille...minä en ole ainakaan sitä huomannut eikä kukaan muukaan meistä...nyt täytyy vaan katsoa ettei tuo Pave kauheasti riehu jossain oksissa ja jäisessä lumessa...ei auta rikkoa pattia kun ei tiedä mikä on...

Manulla ei mitään patteja ole löytynyt...molemmat pojat saivat siis viikonloppuna "harja" käsittelyn...ei tullut kuin vajaa muovikassillinen irtokarvoja kasaan...ja vieläkin lähtisi helposti samanmoinen määrä jos vaan viitisisi harjata koiria...jospa sitä vaikka torstaina pitäisi taas huoltopäivän niille...kynnet on leikattu ja korvat puhdistettu mutta turkit vaativat kyllä etenkin Pavella ISOA huoltamista...johan mä sille saksia näytin sinne takapuoleen päin...ajattelin että kun se ensiviikolla nukutetaan niin saavat ihan reilusti leikata sen peppukarvat pois...niin takussa ne on märkien kelien takia...tuleepa siisti poika siitäkin...

Ja täytyy myöntää että on tuo harjaus ehkä hiukka unohtunut tässä lähi viikkojen aikana...mistä lie johtuvan..ehkä mä vaan olen niin pata laiska koiran omistaja....tai harjataanhan niitä mutta kun Pavekin käy heti istumaan kun alkaa takapäätä lähestyä...ei sitä jaksa tapella montaa tuntia koiran kanssa siitä että istuuko se vai ei..jos se päättää istua niin sehän sitten istuu...ihmeliimalla on peppu liimattu lattiaan kiinni...no lupaan taas kerran että parannan tapani ja hoidan hauveleitani paremmin...jätetään se ukko vähemmälle huomiolle ja keskitytään koirien hoitoon enemmän...

PALJON ONNEA rakkaalle Pave-pojalle joka täyttää tänään 5 vuotta!!!

Ps. Lisään pojasta myöhemmin synttärivideon.....tässä se nyt tulee..toivottavasti toimii....ja kirjoitusvirheitä on...muttei niitä kaikkia tässä kiireessä taas huomannut...sorry.

www.youtube.com/watch

Joulu meni...niinkuin joka vuosi se on niin tehnyt....rauhallista oli...aattona saatiin maa valkoiseksi mutta nyt on taas kuraa ja märkää joka puolella. Myrskyä on ollut...sähköt olivat tapaninpäivänä pois 8 tuntia...onneksi on vanha puuhella jolla sai ruokaa laitettua ja kahvit keitettyä....

Pojat jaksavat hyvin...kiittävät Hannaa joululahjoista...syöty on hyvällä ruokahalulla!! Muutama muukin paketti oli eksynyt pukinkonttiin pojille...meikäläinenkin oli ollut ihmeen kiltti kun minuakin se pukki muisti...

Pojilla oli ennen joulua näin paljon sitä joulumieltä...meidän viralliset joulukuvat suurinpiirtein olivat siis tätä...Pave taisi muistaa että viime jouluna sillä oli tuo kaulus mikä nyt Manulla oli...eli omasta on pidettävä huolta.."Tänne se kauluri!!!".

Jouluvalmistelut sujuivat ihmeen hyvin vaikka olinkin ollut edellisellä viikolla siinä polven tähystysleikkauksessa...oli "miellyttävä" kokemus...aina leikkausta seuraavan päivään asti...illan edellä polvi ja koko jalka turposi puolta suuremmaksi kuin toinen...ajattelin jo että elefanttitauti iski siihen kinttuun tai jokin muu tauti...no viikonloppu itkettiin ja valiteltiin kokoajan...yöunet pystyi laskemaan yhden käden sormilla...siis koko viikonlopun ajalta...kipu oli jotain kamalaa...sellaista en ennen ole kokenut...mutta sitkeästi sitä sinniteltiin kun luulin että tämä oli sitä "normaalia" kipua mikä leikkauksen jälkeen kuuluu olla...en lähtenyt kehoituksesta huolimatta ensiapuun...ennemmin kirosin ja manasin kotona...no maanataina oli pakko soittaa lääkärikeskukseen ja kysyä neuvoa..siellä leikkaussalin hoitaja sanoi että normaalia on...mutta kysyy vielä jospa lääkäri haluaisi nähdä minut...Ai että normaalia mä ajattelin...siitähän sitä sitten lähdettiin kiukuissaan ja hammasta purren jouluostoksille...siellä sitä mentiin keppien kanssa ihmisporukan mukana...ei ollut kipeä jalka ei...siis ihan normaali oli...no joo...mä en ole siis normaali...moni ei olisi pysytynyt kävelemään sillä koivella mutta jos mä jotain päätän niin sitten sitä mennään vaikka jalka olisi irti poikki.

Maanantai-iltana pääsin sitten leikkauksen tehneen lääkärin puheille...halusi siis nähdä minut...tai siis mun polven...no antoi kivasti odottaa puolitoista tuntia odotushuoneessa jossa siis kärsin ja suurinpiirtein olin tajuttomuuden rajamailla...lekuri katsoi heti että nyt ei ole kaikki ihan ok...etsin isoimmat farkutkin mitä kaapista löytyy ja niihinkään ei meinannut jalka mahtua...eli sinne polveenihan oli kerääntynyt aikamoinen määrä verta...vanhaa sellaista kuulemma...mitä leikkauksen aikana oli jostain suonesta jäänyt tihkumaan...ai kun helpotti heti kun se paineen tunne lähti jalasta...kipeä se on edelleenkin...taipuu miten taipuu...kävelyt on tosi vähäistä mitä pystyy tekemään...lenkit jääneet siis edelleenkin tosi pieniksi noiden poikien kanssa....

Mutta eilen mä läksin vihdoin ja viimein yrittämään jospa sitä pystyisi edes vähän aikaa käppäilemään noiden hauveleiden kanssa tuolla metikössä...Merikukka lähti mukaan ja mentiin vanhalle hiekkakuopalle kävelemään...pojat saivat juosta ensin auton vieressä tietä pitkin ennen kuin löydettiin sopiva parkkipaikka...pelkäsin että susia tulee vastaan kun oli olevinaan niin "vierasta" maisemaa...ei näkynyt ketään...minäkin siellä mönkää menin sammalmättäillä...pojilla oli hauskaa kun saivat seuraa lenkille...ei sitä ole kiva kahdestaan hölkötellä auton vieressä..se on ihan tylsää...nyt ne juoksivat ylös ja alas hiekkakuoppinen reunoja pitkin...hyvää kuntoilua..Merikukka yritti pysyä niiden perässä muttei niille mitään voinut...kuva on hiukka huonolaatuinen mutta siitä näkee hyvin että neljällä jalalla pääsee paremmin mäen ylös kun kahdella tönkkö koivella..

Ja mihinkä suuntaan nyt mennään...ja pääsekö se mamma sieltä tulemaan kun niin tuntuu luukkaavan...

Pave-poika poseeraa...

Pikkasen on tylsää kun ei ole muita koiria näkyvillä...ei edes niitä mamman pelkäämiä susia...

Mutta mitä ihmettä...kotia kun päästiin niin ne "sudet" olivatkin meidän omalla pihalla...APUA!!!

Uskaltaakohan niihin koskea...

Nehän on ihan kesyjä ja kivoja....

Manua taisi pikkasen "hirvittää" nuo hukat...ettei ne vaan kuiteskin söisi sitä...

Sopuisa lauma noista neljästä tuli...yhdessä käytiin pyytämässä minulta namujakin....

Pave vielä tarkistaa ettei vaan jäänyt yhtään namua rapuille...kun niin kovasti oli siinä suita auki jospa joltain olisi tippunut jotain....Manu ja Bianca on saaneet namuja tarpeeksi...

Näyttääpä tuo Manu aika jytkyltä Demon ja Biancan rinnalla....meidän pikku poika on kasvanut isoksi mieheksi...

Pavekin koittaa tutustua susiin mutta täytyy nyt ainakin hajurako pitää ettei vaan käy huonosti...

sillä eihän sitä koskaan tiedä vaikka päätyisi susien paistiksi ja jäisi vain luu jäljelle....

Ps. No ei ne poikia syöneet...kaikki elävät ja voivat hyvin...nuo sudet on siis minun kummitytön koiria...koirasusia...sutta niissä on ehkä 0,000001 %...ainakin mun mielestä....

mutta nähtävästi niin mukavaa...ai mikäkö? No tämä....

Mikä ihme tuolle pikkuveikalle on tullut..joka päivä sen saa kiinni itseteosta eli makaamasta tuolta vanhemieni sängystä...no ehkä pieni syy siihen on sillä että Merikukka sen sinne opetti yhtenä päivänä. Siitä lähtien se on siellä pengannut...no pois se tulee heti kun komentaa..mitä nyt eilen otettiin pienet torkut siellä yhdessä..Pavehan ei sänkyyn tule edes käskettäessä...se istui eilen sängyn vierellä ja komensi minua ja Manua tulemaan heti pois sieltä..löi käpälällä minua käsivarteen että etkös ala tottelemaan..

Sängyssä on ihanan pehmeää maata..vähän kun vielä nutustaa tyynyjä niin alkaa uni maittamaan...

Hui kamalaa...siellähän makaakin ufo eikä Manu...taisi pikku poika luulla että kun hiukka pelottelee minua niin saa jäädä makaamaan kiltisti sänkyyn..ei se ihan niin mennyt...meillä ei hauvelit sängyssä saa maata....

Tällä viikolla pitäisi ehtiä tekemään tuhat työtä..eli suuri vaara on etten saa siis mitään tehtyä kun ei tiedä mihin tarttuu ensin...joulu tulee nopsaan ja huusholli on kuin sikolätti....ja torstaina mulla edessä se polvileikkaus..tai tähystysleikkaushan se vaan on eli eiköhän siitä toivu nopeasti...etenkin kun olen "komentanut" tuon ukkelin hoitamaan minua..se laittaa minut juoksemaan jo seuraavana päivänä...

Ps. Olen jäänyt tuolta facebookista pois ainakin toistaiseksi...tuntui että aikaa meni siellä ihan turhaan ja ajattelin että jos ystävät haluavat ottaa ja pitää minuun yhteyttä tekevät sen muillakin keinoin...se touhu oli vaan jotenkin liian koukuttavaa...on tässä elämässä muutakin kuin FB-tilapäivitykset...eli jos joku ihmettelee mihin minun sivuni on sieltä häipynyt niin nyt tiedätte...se on siellä jossain odottamassa aikaa parempaa jos semmoinen vielä koittaa...

Reissu tehty eikä nyt niin hirveesti edes rähjäännytty....ilmat oli mitä oli....joka päivä tuuli kovasti...mutta mukavaa oli silti tai siitä huolimatta...mennessä keinutti paattia aika kovasti...pikkasen tuli olo että selviääkö ilman sitä ettei pää olisi vessan pöntössä...no selvittiin...onneksi...me molemmat...se on ihme että heti kun päästiin satamaan olo helpottui...ei meistä näköjään olisi merimiehiksi. Takaisin kun tultiin oli jo pilkkopimeää mutta tuuli oli edelleen kovaa..sunnuntaina olisi ollut oikea myrskykeli mutta onneksi maanantaiksi hiukka tuuli tyyntyi...nyt ei tehnyt yhtään pahaakaan vaan pystyin soppailemaan laivan kaupassakin ilman että etsin katseellani lähintä vessan ovea:)))

Vanhassa kaupungissa oli kaikkea kivaa...sade hiukka haittasi meidän kiertelyä siellä mutta silti saatiin ihan mukavasti tuhlattua rahaa..tuliaisia piti ostaa taas suurinpiirtein "koko suvulle"...tai ehkei nyt sentään...itelle mä ostin vaikka mitä..lähinnä uusia hajuvesiä...vaatetta...suklaata...no joo hiukka alkoholituotteita mutta suurin osa niistä meni muille...ehkä punaviini laatikko jää itelle jouluksi...tässä muutamia kuvia mitä otettiin..mähän en kameraa muistanut ottaa ja kännykälläni ei oikein hyviä kuvia tullut eli nää on suurin piirtein kaikki Arton napsimia...

Komeita rakennuksia on tuolla vanhassa kaupungissa...automme on parkissa tuolla vasemmalle...kujat oli välillä niin kapeita että ei tiennyt mahtuakko mennä vai ei...

Torilla oli paljon myyjiä...käsitöitä, ruokaa, muistoesineitä, ihan vaikka mitä...

 Tässä ollaan keski-aikaisessa kaupassa...ostin jotain ihme marjanapsia..jospa sitä vaikka jouluna vaikka maistattaisi ihmisille...ja kyllähän sitä tuli ostettua muutakin...tuostakin puodista...ja nuo punaiset saapikkaat eivät ole erään henkilön väittämästä huolimatta mitkään navettasaappaat...ettäs tiedätte...

Ja tässä syntymäpäiväsankari...50 vuotta tuli täyteen eikä se maailma siihen loppunutkaan...

Kujat oli todella kapeita..noillakin autot kyllä ajoivat...

Ihania vanhoja rakennuksia on tuolla vanhassa kaupungissa...

Ja tässä tosi komea rakennus...

Takaisinpäin kun tultiin oli jo pimeää...laivaa keinutti tosi paljon...välillä meinasi kaatua kun käveli eteenpäin...

Aika menee kuin siivillä...kohta Pavekin täyttää jo viisi vuotta...välillä tuntuu että se on kuin pentu vielä kun temmeltää tuon pikkuveikan kanssa...välillä se on kuin vanhus kun laahustaa tuolla pihalla...nyt on ollut ihmeen hyvä syksy sairauksien kannalta...ei ole ollut kuin pientä jalkavaivaa...siitä täytyy olla kiitollinen koska Pavella on ollut sellaisia sairauksia joiden hoidossa se on täytynyt aina nukuttaa...laskin yhtenä päivän että Pave on elämänsä aikana nukutettu lähes 10 kertaa.... kauhea määrä..

Minut on nukutettu pienenä tyttönä vain kerran...mutta nyt on edessä polvileikkaus joka kuulemma tehdään nukutuksessa...ja sehän kauhistuttaa minua ihan kamalasti..jos en herääkkään siitä...sanoinkin lääkärille että eikös sitä voisi antaa muutaman puudutuspiikin polveen niin sillä pärjättäisiin...tai ihan ilman mitään...mitäs se pieni kipu nyt meinaisi kun polvea sorkittaisiin....ei kuulemma onnistu...höh...ihme juttu...jos potilas itse haluaa leikkauksen ihan "luomuna"...koska sitten pääsen sinne leikkauspöydälle...sen määrää nyt tuo minun eläkelaitos eli Mela...eli jos lääkärin e-lausunto menee läpi ja saan maksusitoumuksen yksityiselle puolelle pääsen varmaan kuukauden sisällä...jos en niin joudun odottamaan sen puoli vuotta ennenkuin mitään tapahtuu...polvessa on ortopedin mukaan sisempi kierukka mennyt rikki...no joku sieltä on hajonnut kun välillä pistää niin mukavasti että meinaa polvilleen langeta...eli ehken olekkaan luulosairas....toivottavasti tuo päätös melasta tulee myönteisenä...ei koko talvea jaksaisi luukata kuin konkka koponen...välillä sitä tuntee itsensä kyllä niin vanhaksi mummoksi kun kenkkaa tuolla teillä...

No lenkillä olen yrittänyt käydä..välillä on ollut kyllä pakko antaa periksi ja suosiolla itse körötellä autolla ja pojat köpötelleet siinä vieressä tai auton edessä vauhdin antajana...joskus taas olen pystynyt kävellä ihan hyvin...juostakin muutaman askeleen...seuraavana päivänä sen on sitten taas huomannut että sitä ollaan oltu lenkillä...eli ei kestä polvi nyt kunnolla mitään liikkumista..kengän laitto jalkaan tai pois ottaminen on välillä yhtä tuskaa...sitä huudetaan kivusta kun jalka menee "väärään" asentoon ja kipu on jotain kauheaa...ja minulla on tuo kipu kynnys kyllä todella ylhäällä...eli minua ei pienet kolotukset ym. pahemmin hetkauta..joten voitte tästä kuvitella kuinka kovasti polveen sattuu...lähipiiri alkaa olla jo aika täynnä mun valitusta: "ai kun polvi on kipeä, ai kun sattuu...ai ai ai....". Tätä se on ollut elokuusta lähtien...itseäkin alkaa jo kyllästyttää ainainen itku ja valitus...terveitä päiviä kiitos!!!!

No mutta pojat on onneksi kunnossa...ja ihan pirteitä vaikka mamma on pikkasen masentunut kun ei voi täyspainoisesti ulkoilla koirien kanssa...tuoreita luita ollaan naposteltu tällä viikolla...Pavellekin ovat ne maistuneet...ei kylläkään yhtään hirven luuta ole näkynyt mutta kepaa nuo naudanluutkin paremman puutteessa...yksi luu roikkuu vielä muovipussissa tuolla ulkona...ja sitähän tuo Manu-poika kyttää...mutta kun se on niin iso niin pitäisi sirkkelillä puolittaa että saisi tuo veikkapoikakin osansa siitä..jos vaikka huomenna saisivat pojat nautiskella isänpäivän kunniaksi luuta ulkosalla...ja isänpäivästä puheenollen pitäisiköhän sitä lähteä siivoamaan ja leipomaan..huusholli on kuin myrskyn jäljiltä...illalla on lähtö viihteelle serkkuja tapaamaan ja viettämään semmoista tyttöjen iltaa lähikuppilaan...jos menisi tanssilattialle luukkaamaan tuon kipeän polven kanssa...tiedä vaikka paranisi siellä kun oikein hyppisi...

Tässä on kuvia lähinnä Pavesta....tuo pikku-veikka on vaan niin nopea että siitä ei saa kuin häntä/takapuoli kuvia...